keskiviikko 1. helmikuuta 2017
VERAANNUTTAVA SUOMENNOS
Teksti ei saa tahattomasti vieraannuttaa lukijaansa. Joskus käännös voi tehdä sen. Luin taas Annie Proulxin hienoa novellikokoelmaa Lyhyt kantama, jonka on suomentanut Marja Alopaeus. Ensimmäisessä novellissa Puoleksi nyljetty härkä puhutaan vasikoita ja partiolaisia tappaneista leijonista. Tiedän että Amerikassa puumia kutsutaan myös vuoristoleijoniksi, mutta eikö hämmennyksen ja vieraannuttamisen välttämiseksi olisi syytä suomentaa eläin puumaksi? Tai sitten Alopaeus luulee että Amerikassa on leijonia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joo, kyllä sen täytyy olla puuma. Minulla on tuo kirja englanniksi Close Range, Wyoming Stories. Novellissa käytetään vain sanaa 'lion' ei 'mountain lion', mutta sitä tietysti tarkoitetaan. ... steep canyons with high caves, suited to lions... puumille sopivia luolia.
VastaaPoistaPaha käännösvirhe.
Ennen kuin Marjatta vastasi, mietin tässä itse kertojan roolia, kun en ole lukenut kirjaa. Voisivatko paikalliset / kertoja kutsua puumia "leijoniksi", siis ikään kuin "hellittelynimenä" tms? Katsoin jostakin nettisanakirjasta, että esimerkiksi "cougar" (periaatteessa kai sama kuin "mountain lion", joskin vanhahtava) omaa mitä erilaisimpia nimiä. Onko tässä mitään sellaista mahdollisuutta taustalla, koska tuntuu muuten niin alkeelliselta virheeltä. Silloin "lion" ei olisi virhe.
VastaaPoistaTässä ei ole subjeektiivietä ääntä. "Lintuperspektiivi". Hain itsekin armollista tulkintaa että leijona on heidän ilmaisunsa ja siksi oikeutettu, mutta kääntäjän on ajateltava suomalaista lukijaa jolla ei ole kontekstin ymmärrystä. Olisi sitten käyttänyt alaviitettä selittämisessä. Alopaeuksen virhe on selvä ja aloittelijamainen. Kääntäminen on myös kontekstien kääntämistä.
PoistaJa mennäkseni alkuoperäiseen ajatukseeni: jo se että meidän on mietittävä onko se virhe vai ei on itsessään käänätäjän virhe. (Ks. myös juttu Yksityiskohtien todenmukaisuudella on joskus väliä: Tulitikkutehtaan tyttö.)
PoistaJoo, edellyttäisi, että kertoja personoituu joksikin paikalliseksi henkilöksi tai on ajateltavissa sellaiseksi tai sitten sitä, että vaikka kertoja on ulkopuolella tarinamaailmasta, hän välittää kerronnan jonkun henkilön (voi toki olla kollektiivinenkin) perspektiivistä. Tällaiset mokat ovat ärsyttäviä. Pitäisi jotenkin vaikka alaviitteessä tosiaan perustella, jos jollakin alueella puumia kutsutaan nimellä "lion" esimerkiksi niiden tuhotöiden vuoksi. Voisin hyvin kuvitella, että suomalaisessakin kerronnassa joku lammasfarmarin näkökulma susiin näyttäytyisi sellaisena, että susia kutsuttaisiin "tappajiksi", "pedoiksi" tai jollakin muulla lähelle tulevalla / nimellä metaforisella nimellä mikä ei aivan pidä paikkaansa.
VastaaPoistaLuin tässä juuri erästä kirjaa, jossa ärsytti aivan suunnattomasti se, että kerronta oli täynnä historiallisia epätarkkuuksia ja mahdottomuuksia. Vaikka kyse oli pastissista ja siinä rikottiin / kehiteltiin tiettyjä novellikonventioita alkuperäistekstiä rikkoen, ärsytti yhä se, että tarinamaailman taso oli tiettyjen yksityiskohtien vuoksi historiallisesti anakronistinen ja sotki menneisyyteen asioita, joita siellä ei historiallisesti ollut. Helposti tulee lukijalle sellainen turn off - tunnistan sen itsestäni...
Joo. Kyllä sen niinkin voi tulkita että kertoja personoituu noin mutta sittenkin: suomalaisn lukijan on tiedettävä leijonan merkitys tässä. Sillä alaviitteellä vaikka.
PoistaVoin hyvin kuvitella ärtymyksesi tuossa lukemassasi. Anakronismitkin pitäs tehdä niin korostuneesti sitten ettei epävarmuutta synny...
Tuossa tulitikkutehtaan tytössä tuo kertomani ongelma harmittaa ihan pirusti kun ois muuten täydellinen elokuva.
Trillereissä ja kauhussa minua ärsyttää liin usein tämä: ihminen juoksee tappajaa pakoon, hän rikkoo vaikkapa oven lukon löytämällään vasaalla mutta kun lukko aukeaa HÄN UNOHTAA VASARAN PÖYDÄLLE JA JATKAA PAKENEMISTA! Kukaan, ei laske tuossa tilanteessa potentiaalisa asetta käsistään.
(Kauhusta: katsoin eilen taas ensimmäisen Screamin. Loistava purkkaklassikkohan se on. Jestas kun ihailen sen elokuvan käsikirjoitusta ja ohjauksen huikeaa dynaamisuutta.)
Kun luen tätä novellia, miellän lionit puumiksi, koska tiedän, että USA:n kissaeläin on puuma, kuten meillä ilves. Ei sitä voi tässä kääntää leijonaksi. Ei se nyt ihan niin paha virhe ole, kuin jos kääntäisi suomen 'Voi voi!" englanniksi "Butter butter!" (uskokaa tai älkää, oppilaat ovat joskus sanakirja kädessä väittäneet, että näin pitää saada kääntää), mutta hämmästyttävä virhe kuitenkin.
PoistaLeffavirheistä sellainen, että oletteko huomanneet, miten elokuvissa taksista hypätään yleensä pois noin vain maksamatta. La la Landissa on taas sellainen kohta. Minua ärsytti sen elokuvan menestymisen palvonta. Muun muassa se. Menestyminen on sitä, että rikastuu ja on seinillä isoissa kuvissa, ja se on tietysti vain itsestä kiinni.
Huomenna katon lalan ja viikonloppuna kaurismäen. Akin suhteen kauheesti ennakkokäsityksiä. Le Havresta en pitänyt ollenkaan. Varjoja paratiisissa, Tulitikkutehtaan tyttö ja Laitakaupungin valot. Siinä ne elokuvat josta aidosti pidän.. Episodin arvostelija kehui sen parhaaksi tätä uutta... no. Jää nähtäväksi.
PoistaKatoppa marjatta lalandin ohjaajan whiplash. Siinä muuten on kans kohtaus joka pistää miettimään onko moka vai ei. Mutta hieno elokuva. Loppu on tylyn vaikuttava, askel tyhjään.
Minulla on sama Kaurismäen suhteen. Le Havre oli ennalta-arvattava, vanhemmat elokuvat ja niistä juuri nuo mainitsemasi ovat mieleeni. Aion katsoa tämän uuden jossain vaiheessa. Traileri ei kyllä houkuttele katsomaan. Ettei tämäkin olisi yhtä yllätyksetön kuin Le Havre.
PoistaKatoin Whiplashin trailerin ja loppukohtauksen ja vielä jotain muutakin, jossa keskusteltiin filmistä. Haluan kyllä katsoa myös koko filmin. Se näyttää olevan syvällinen ja vakava siinä missä La La Land on lalaata, pinnallista, ohuet henkilöhahmot ja kaikki järjestyy. Se on perinteinen musikaali, jonka tanssikohtauksissa tehdään kunniaa vanhoille tekijöille, kauniit puvut yms. mutta minulle se jäi vähäiseksi elämykseksi.
Whiplashissä näyttää olevan sama teema kuin elokuvassa Black Swan, taiteellisen kunnianhimon pakkomielteinen musta ja tuhoava puoli. Luulen, että päähenkilölle ei käy hyvin.
Leffat pitäisi katsoa leffoina eikä poliittisina julistuksina mutta kun Aki sellaista nykyään kuvissaan alleviivaamalla alleviivaa, ei ole törkeää loukkaus sanoa karkkilalais-portugalilaistamme vasemmiston Walt Disneyksi. Mitään yhteiskunnallista noissa leffoissa ei oikeasti ole, sadutusta kyllä.
PoistaMutta läpi menee, kaikennäköistä kirkon humanisti-palkintoa satelee (ihan sama vaikka tämä humanisti vihapuhe-fantasioi maailman rikkaimman prosentin tappamisesta. Tässä tapauksessa humalatila muuten kelpasi selitykseksi; kaikkien kohdallahan se ei käy.)
Mutta Vesalle nyt peukut pystyyn, jos vaikka Karhunkivi saisi ansaitsemansa lisähuomion Porvoosta.
jope
Jätän lalan videolle. Ja Whiplashin loppu jättää meille paljon keskusteltavaa marjatta.
PoistaTuo arvattavuus le havren kohdalla oli hyvä määritelmä. Jotenkin älyllinen laiskuus. Siinä tarjottiin faneille sitä mitä odottivat. Täysin sietämötön lälly oli myös Mies vailla menneisyyttä. Cannes ei ole tae laadusta. (Minusta Hymyilevä mies on tästä myös esimerkki.) Kauas pilvet karkaavat oli kans just arvattava elokuva.
Poliittisuudessa ei ole vikaa periaatteessa: Lilja 4-ever, Sheriffi ja Pasolinin Salo nyt äkkiä tulevat mieleen. Mutta jope luulen että meitä kumpaakin ärsyttää se jos poliittuus tulee taiteen edellä. Le Havressa taiteesta tehtiin löysä alusta valistamiselle. Liljassa vihasta taidetta.
Mikäs tämä Vesan Porvoo nyt oli? Meni ohi..
Poliittisuus ei mua, mua ainakaan, tietenkään häiritse, monet suosikeistani ovat asennoltaan poliittisia(kin), mutta korrekteimmista korrekteimman valmiin totuuden maailmankuvan saduttaminen 2000-luvulla aikuisille yhteiskunnallisuuden ja "ajankohtaisuuden" nimissä kyllä. Kun asetelma on selkeän vastakkainen, ei liikuta enää idealisminkaan hengessä, vaikka sellaiselta se näyttää, vaan se näkyy jo kyynisyytenä tosiasioiden suhteen.
PoistaVähän sama kuin järjetöntä ja pimeää Meksikon muuria palavasti Beverly Hillsin eristettyjen, vartioitujen ja muuritettujen rikkaiden asuinalueiden ja talojen takaa vastustavat hollywoodmiljönäärit.
Meksikaani, roskaväki, köyhä ei pääse lähelläkään Madonnaa ja muita, itse maksettu muuri on omalla kotipihalla, mutta ei ne sitä nää. Eri juttu.
Tää Trumpin aikainen todellisuus on yhtä sadutusta kaikkialla. Kaikessa. Pysytellään järjissämme. Jos on pakko olla poliittinen, niin itsekritiikki ja tosiasiat ensin, koskee myös Akia.
Porvoo. Karhunkivi on ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi.
jope
Vau, Vesa! Todella ansaitset ehdokkuuden. Kävin lukemassa oman tekstini karhunkivestä ja sen takana yhä pysyn. Ja tuosta Vesan runosta AJATUS, joka myös löytyy vesa haapala -tunnisteesta, pidän todella paljon.
PoistaMinä olen täällä koko ajan peukut pystyssä Vesan puolesta! Muista ehdolla olevista olen lukenut Minna Rytisalon ja Riitta Jalosen romaanit. Rytisalon kirjasta pidän, mutta Vesan Karhunkivi iski minuun enemmän.
PoistaSunnuntainahan se jo on... en tiedä milloin ilmoittavat voittajalle. Vesa, Vesa, Vesa!!!
No, jopas nyt kannustatte, kiitos, aivan tässä menee hämilleen:)!
VastaaPoistaPidetään jännitystä yllä sunnuntaihin saakka. Täytyy sanoa, että minulle tuo ehdokkuus oli jo tosi iso juttu. Tänä vuonna Runeberg-kisassa oli tosi hyviä teoksia, omat suosikkini ovat Haasjoen Planeetta ja Sandströmin Laudatur.
Muuten, en ole varmaan täällä mainostanut vielä Runo puhuu meille -hanketta, joka löytyy helmet.fi-sivuilta. Käykäähän tutustumassa siellä runoteoksiin. Huomenna ilmestyy luultavasti hankkeen viimeinen juttu eli kirjoitukseni Harri Nordellin Hajo-kokoelmasta. Todella todella hieno kokoelma.
(Sorry muuten että heitin tuolla yllä hieman poliittista piikkiä inhoamaani kaksoiskoodisuutta vastaan, ajatukseni siis oli etten tuollaisista aihepiireistä täällä "jope- naamarini" takaa kommentoi, mutta se tuli kuin selkäytimestä, Aki on niin helppo maali.
VastaaPoistaErottaa taide ajankohtaisesta todellisuudesta on mulle joskus aikamoinen haaste. Mielleyhtymät vievät minne vievät ja koska itsekritiikkiä harrastan, odotan sitä myös muilta. Madonna ja ne muut tähdet saa tietenkin kritisoida vapaasti muuria, ja niin sitä ja muuta trumpettia pitääkin, mutta mikään itsetutkiskeleva ironia vaikka noista omista kotipihan meksikonmuureista, ei olisi uskottavuuden kannalta pahitteeksi.)
jope
Juha, kiitos muistutuksesta! Mä kun viskasin sen Ajatus-runoni uuden kirjan käsiksestä pois joskus syyskuulla, mutta tuunasin sitä äsken ja taisin löytää sille sittenkin paikan uudesta teoksesta.
VastaaPoistaKäsiksessä on yksi sellainen kohta, joka on vähän liian abstrakti monen makuun, joten siinä Ajatus voisi toimia hyvin ja ehkä jopa korvata yhden väärällä tavalla liian lennokkaan tekstin.
Älä hylkää sitä. Se on upea! (Otan omavaltaisesti kunnian muistuttamisesta; että pelastin runosi kansien väliin!)
Poista(Kylläpä tuo mun kommentti on pöyhkeä, mutta niin tosta runosta pidän että tuolta minusta tuntuu.)
PoistaTuo runo on äärimmäisen konkreettinen. Lauseita ja niiden ulkopuolella pudotusta äärettömiin.
PoistaKiitos, Juha! Nappaan sen mukaan. Se tuo mukavaa särmää kokonaisuuteen.
VastaaPoistaNo Vesa, seuraavalla kerralla sulle sitten Runeberg! Mulla on hyvä ystävä joka mielellään olisi saanut Runeberg-palkinnon, koska on syntynyt sinä päivänä. Siis tänään.
VastaaPoistaMutta kyllä kai tuo nyt tuli Pohjanmaalle. Sandström on Nyykaapista eli Uudestakaarlepyystä kotoisin. Sukuisinkin ehkä, koska on kirjoissaan kertonut maalaiselämästä joskus muinoin, eläimistä ja ihmisistä, joiden olemassaolemisen kysymykset pitää arvata, kun eivät ne paljon puhu.
Nuorempaa väkeä, en tunne, mutta ulkonäössä on jotain tuttua.
Ripsa - kiitos vaan, yritetäänpä sitten seuraavalla. Palkinto meni ihan oikeaan osoitteeseen tällä kertaa. Hieno teos Sandströmiltä. Olen tavannut kirjailijan pariin otteeseen, ja hän vaikutti muutoinkin mukavalta tyypiltä.
VastaaPoista