Niin kuin harrastajateatteri olisi pistetty esittämään Kaurimäen hahmoja. Roolit eivät tunnu sisäistyneiltä, läsnäolo on puolittaista, poissaokevaa jotenkin Kaursmäelle vieraaseen tapaan. Sakari Kuosmasen näyttelemälle Wikströmille rakennettu veriveljeys Khaledin kanssa tuntuu haetulta faneille kirjoitetulta akistelulta. Siinä minun tuntemukseni tästä elokuvasta. Mutta aina ei tarvitse julistaa omaa ääntään. Juho Rissasen arvio Iltalehdessä ja Eero Tammen omassa blogissaan vastaavat täysin omia tuntemuksiani.
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201702032200054107_tw.shtml
http://einyt.blogspot.fi/2017/01/mika-maa-mika-valuutta-elokuvista_23.html
Jim Jarmusch on Amerikan Aki. Kävin katsomassa hänenkin uuden, Patersonin. 3 ja puoli. Se oli niinku matti nykäsen alkoholiton paukku että "ihan hyväähän tämä on mutta jotakin tästä puuttuu". Jokin tiivistymä joka kääntäsi asteikon luovasti nurin. Jotenkin tuli sellainen olo että jimmy jarmus oli mielestään löytänyt tavan kuvata jotain oleellista ihmisen olemassaolosta, mutta se juttu, mikä ihan lopulta ois välittäny tämän subjektiivisen oivalluksen ja kokemuksen katsojalle, puuttui. Elokuvaa oli kiva katsoa. En pitkästynyt. Mutta broken flowers ja only lovers left alive tuottivat pienen tai pieniä katarttisia hetkiä, joissa kaikki asettuu kohdalleen. Paterson ei ainakaan minulle.
VastaaPoistaOiskos Akille käynyt vaan nyt sitten löysät. Alkoi tehdä kantaaottavaa taidetta ilman sen kummempaa taiteellista lisäarvoa.
VastaaPoistaJos väitelause on juuri se 1:1 mitä kaikki muutkin väittävät koko ajan kaikkialla (vaikkakin sinänsä oikeamielinen) ja elokuvallinen ratkaisu on nähty jo vuosia sitten monta kertaa, niin pannukakkuhan siitä tulee. Katsojien aliarvioimista. Toisaalta ns. tuotantojen ystävänä enemmän kuin yksittäisten teosten, täytyy toivoa että tämä on yksi kaaren vaihe ja AK tulee vielä uudestaan uusilla kuvilla. Nuori mieshän se ohjaajaksi on. Vaikea kyllä uskoa sitä juuri hänen kohdallaan. Mutta toivoa soppii.
(Mutta mites me itse, ei-taiteilijat? Uudistutaanko me sitten? Tuskin. Yritetään ehkä mutta kyllä sitä pastissia pukkaa silti vaikka intoa olisi. Jotenkin niin "luonteensa" vanki. Niin varmaan Akikin. Kokonaan uudistuminen taitaa olla aika harvinaista.)
jope
Kun luin Hesarin ulkomaisia otteita kaurismäen arvioinneista, tuntui että fanitolusivat puhunert fiiliksistä eivätkä teoksen rakenteesta ja siihen liittyvistä valinnoista. "Osaa käyttää värejä ja musiikkia." Tai: "Hän näyttää elokuvissaan sitä kiltteyttä, mitä meistä ihmisistä löytyy ja sitä solidaarisuutta, mikä on mahdollista. Tässä elokuvassa jopa vammautuneet kodittomatkin tulevat auttamaan pakolaista.” Nuo lauseet eivät kerro mitään teoksen laadusta, korkeintaan sen, mitä teos yrittää sanoa jamstä vöreisa aki ja kriitikko yhdessä tykkäävät. Se että nämä kriitikot ovat ulkomaisia, ei anna lisäarvoa. Minä olisin Kaurismäkenä vaivaantunut näistä komnenteista. Luulen että Kaurismäki on berliinissä enemmän ilmiö kuin taiteilija. Elokuvakritiikki on hämmentävän latteaa kun se on tuolla tasolla. Ja useimmiten on. En voisi kuvitellakaan että Magnus Lindbergin tai Kaija Saariahon sävellyksistä kirjoitettaisiin mitään noin banaalia. Ja nämä kirjoittajat siis ovat ammattilaisia!!! Kaurismäki on tehnyt muutaman henon elokuvan eikä tämä dramaturgisesti laiska ja innoton ja aiheeseen kunnolla keskittymätön teos kuulu niiden joukkoon.
VastaaPoista