Tuossa edellisessä kirjoituksessa esittämässäni kysymyksessä ihmisyys ja ympäristön kantokyky leikkaavat toisiaan sietämättömällä tavalla. Meillä ei tietenkään ole oikeutta syyttää muita, koska elintasomme (ainakin vielä) kuluttaa moninkertaisesti kehittyviin maihin verrattuna. On kuitenkin liian helppoa olla syyttämättä ketään, että se todistaisi meistä mitään..
Se että emme syyllistä, on helppoa matematiikkaa, jonka yhteydessä ei tarvitse tehdä tiliä solidaarisuutensa kanssa. Mutta onko heillä siis oikeus samaan? Syyllistämisistämme huolimatta. Vastausta ei tarvitse antaa muille, riittää kun tutkiskelee, pystyykö kysymykseen vastaamaan pettämättä itseään.
Olette varmasti kuulleet hokeman ettei meillä ole oikeutta kieltää köyhiltä jääkaappeja. Lause on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tekopyhiä kykenemme olemaan kun reaalista, vielä lausumatonta tasoa, ei tarvitse ottaa huomioon. Lause on hyvä esimerkki siitä, missä Wittgensteinin vaikenemisen sääntöä pitäisi noudattaa käytännössä. Lauseen reaalisesta sisällöstä ei voi puhua ja siksi sen ehdottomuus on pelkkää mielettömyyttä (ellei itse ryhdy askeetikoksi ja pidä samanarvoisuuden mittana itseään; tosin en tiedä, haluaisivatko maailman köyhät pitää mittanaan etuoikeutetun vapaaehtoista askeesia).
Tai no. On lauseella yksi mielekäs käyttötarkoitus. Sillä etuoikeutetut vertaavat ihmisyyttään toisten etuoikeutettujen ihmisyyteen. Lause toimii poliittisena ja ideologisena retoriikkana niin kauan kuin todellisuus ei koettele sitä. (Vrt. 'sota on mieletöntä' tai 'väkivalta ei ole ratkaisu'.)
Mitä 'oikeus' tarkoittaa väestökysymyksen yhteydessä noissa ilmaisuissa 'oikeus samaan' ja 'oikeus syyttää'? Minusta se tuossa yhteydessä on ihmisyytemme kielipeliin kuuluva meta-käsite, lain diskurssi, jolla ohitamme reaalisen. Elämme aikaa, jossa ihmisyyden diskurssi on alkanut metaistua yhä enemmän ja me tunnemme elävämme sen ja maan välissä.
Jos tänne blogiini joku uusi eksyy niin tiedoksenne,että edellisen kirjoituksen kommentointi on kommentointia tähän kirjoitukseen. Hienoja pointteja! Piti kirjoittaa tuosta omasta kommentistani tämä ihan oma uusi juttunsa.
VastaaPoistaKommentoinkin nyt tähän noihin edellisen jutun kommentteihin:
Täytyy tosiaankin vain toivoa, että insinöörit, fyysikot ja poliitikot tekevät hyviä valintoja. Että siis samaan elintasoon päästään vähemmällä kulutuksella eli paremmilla härveleillä.
Köyhien viisastumiseen huonon esimerkkimme vuoksi en jaksa uskoa. Ehkä elämämme on pinnallista, mutta tuota ajatusta on hirveän vaikea myydä niille, jotka eivät tätä mielestämme sietämätöntä yltäkylläisyyttä vielä ole kokeneet. Kai tämä kauheus pitää kärsiä ennen kuin osaa kaivata aitoa olemassaoloa.
Minusta ajatuksemme yltäkylläisyyden pinnallisuudesta on yritys vastata tuohon mahdottomaan kysymykseen oikeudestamme kieltää muilta mitään: "Onneksi meidän ei tarvitse, koska kuka tätä turhuuttamne edes lopulta kaipaisi."
Totta puhuen itse en osaa uskoa muuhun kuin tieteeseen. En usko, että maailman köyhät olisivat meitä viisaampia, se on romantisointia, mutta toivon että tiede keksii jotain uutta (näin kai Marjattakin ajattelee, sillä mitä muutakaan toiveikkuus voisi tarkoittaa?). Tai siis mihin muuhun tässä voisi uskoa? On tietysti älyllisesti korrektia epäillä tiedettä ja uskoa luomuviljelyyn, mutta kun se ei minulta taida onnistua.
Ja riittäisikö edes se 70-luvun taso, jotta tästä kaikille riittäisi? Onko teillä tietoa?
Taitaa olla niin, että evoluutio on rakentanut meidät toiveikkaiksi, jotta haluamme pysyä hengissä. Niin se taitaa olla.
Elämä on täynnä hienoja juttuja, niin kuin tekin kaikki siellä te rakkaat inspiroivat ystäväni, kävi tässä kuinka tahansa.
Juu, tuota juuri tarkoitin toiveikkuudella.
PoistaNälänhätää on poistettu uusilla kestävillä viljalajeilla. Eikös ne keksineet sellaisen riisinkin, joka kasvaa melkein missä vain.
Kun tulee tappava sairaus, siihen keksitään tuota pikaa lääke, ja kohta tuon taudin kammottavuus on historiaa, esim aids ja useimmat syövät.
Sama se on muidenkin ongelmien kanssa. Niihin tartutaan, kun niitä ilmenee. Aina tulee uusia ongelmia, mutta myös uusia ratkaisuja, joihin homo sapiens käy käsiksi.
Juuri nyt tarvittaisiin valistuksen ja järjen vastavaloa syyttelyn logiikka ei toimi.
VastaaPoistaGlobaali tilanteemme on satojen vuosien (länsimaisen) kehityskulun tulos: ihminen tutki, keksi ja löysi, mutta ei oppinut ennustamaan tekojensa seurauksia tai mallintamaan riittävästi tulevaisuutta.
Nyt tilanne on se, että muutamassa vuosikymmenessä pitäisi korjata satojen vuosien kehityskulku ja muuttaa koko logiikka.
Toimenpiteitä: a) mahdollisimman nopea irtautuminen rajattoman kasvun ideologiasta (poliittis-taloudellinen vallankumous), b) globaalit säädökset syntyvyyden säännöstelemiseksi, c) uuden ympäristöystävällisen teknologian ja ruokatuotannon luominen, d) globalisaation uusi määrittely paikallisuuden kautta (tietoverkkojen hyödyntäminen ja syntyvyyden säännöstelyyn sidottu kehitysapu, elämä paljon paikallisempana ilmiönä), e) ylellisyystuotteiden & energian raskas verotus ja verohyötyjen ohjaaminen ongelmien ehkäisyyn, f) uuteen niukkuuden tuottamaan hyvinvointiin tottuminen, g) työn ja muun ajankäytön uusi määrittely.
Tämä ohjelma on utopiaa, koska valtaapitävät tahot hyötyvät nykyisestä rajattoman kasvun ja globalisaation logiikasta, vaikka se tuhoaisi vääjäämättä suuren osan ihmiskunnasta ja koko planeetasta. No, jospa edes jotkin kohdat menisivät läpi. Vaatisi ehkä niin totaalista maailmanjärjestyksen uudelleen määrittelyä, ettei isoilta konflikteiltakaan voitaisi välttyä. Pitäisikö tässä alkaa uskoa johonkin totalitaristiseen maailmanjärjestykseen? Esitelläänkö ihmiskunnalle sellainen pelastuksen nimissä?
Vesa. Perusta puolue niin äänestän sitä.
PoistaTosin tuosta kehitysavusta säännöstelyyn sidottuna kuulen jo A-talkin kiihkeästi keskusteltavan: ei noin voi tehdä, mitä me olemme määrittämään jne.
Mutta juuri sitä haen tuossa jutussani, että tulee aika, että ympäristöajattelu ja ihmisyyden idea eivät enää ole niin ongelmattomasti sovitettavissa yhteen. Nyt luontoa ja ihmisyyttä vielä voi ilman sisäistä ristiriitaa edustaa samoilla ideaaleilla. Humanismi, ihmisyys, ekologia ja fasismi... Pelkään että jossain kohtaa nuo ideat tulevat risteämään ihan konkreettisesti keskenään. Ellei tiede meitä ennen sitä pelasta.
Tai miksiköhän tuota fasismia sitten pitäisi kutsua?
PoistaPalvelut (palvelukset) ja vuorovaikutus tavaroiden ja kulutushyödykkeiden sijalle inhimillisessä kanssakäymisessä.
VastaaPoistaPerustan tällä päivämäärällä planetaarisen ekofasistisen puolueen :)
VastaaPoistaTuolla edellisellä tarkoitan vain, että mitä paperille syntyy, jos alkaa ihan konkreettisesti ja intuitiivisesti miettiä asioita, jotka voisivat edesauttaa maailmaamme. Konflikteja syntyy, mutta toisaalta: suunnan käännös edellyttäisi kasvatustoimia, jotka eivät varmasti olisi ainoastaan miellyttäviä.
Jos ihmisellä olisi käsilläolevana ilmiönä maaplaneetalla punapersepaviaanitsunami niin keksittäisiin laki, jolla mahdollisimman eettisin konstein pystyttäisiin surmaamaan punapersepaviaaneja siihen mittaan, että tsunami laantuisi.
VastaaPoistaTästä ja vain tästä on kysymys. Tämä on tilanne.
Erittäin ikävä juttu.
J----
Näin on, J, eipä tuohon ole paljon vastaansanomista. Nyt tilanne on hankalampi.
PoistaEhkä tällainen olisi nykyinen versio siitä, mitä vielä Lutherin aikaan saatettiin esittää idealla "istutan omenapuun, vaikka huomista ei tulisikaan"...
VastaaPoistaEn tiedä kyllä, miten ihmiselle ominainen aggressio ja omistamisenhalu istutettaisiin hedelmällisesti tuohon kuvioon. En todellakaan tahtoisi sitä fasismia, joka nostetaan vertailukohdaksi aina, kun tapahtuu jotain kauheaa. Mutta jotain vastaavaa ilman ihmisten tuhoamista täytyisi tapahtua. Täytyisi ehkä sopeutua siihen, että kaikkea sairautta ei lääkitä, että ollaan tässä suhteessa lähempänä luontoa.
Kristillisen ajatuksen mukaan tämä maailma on tulelle talletettu. Näin epäilemättä tapahtuu kosmisessa mittakaavassa joskus, viimeistään muutaman vuosimiljoonan säteellä. Sillä välin elämme kukin oman ohimenevän eksistenssimme & teemme kaikki olennaiset ratkaisut tässä lyhyessä elämässä. Pelastamme sen mikä meidän pelastettavissa on, tajuamme oman syyllisyytemme, joka on suurempaa kuin jaksamme kantaa. Tunnemme myös iloa olemassaolon lahjasta. Näin se menee.
Tiivistäen: kauanko ajatus punavihreydestä on vielä mahdollinen?
VastaaPoistaPunavihreys on mahdollista vain elämän ("hyvän ihmisyyden") romantisoinnin vuoksi tai pikemminkin harvoille langenneen ja historiallisesti kestämättömän "hyvinvoinnin" vuoksi. Realistinen se ei enää ole. Se on yhtä huvittava kuin 70-lukulaiset vappumarssit ja luultavasti paljon traagisempi.
VastaaPoistaMutta punaisesta voimme pelastaa vihreän, puolue voidaan nimetä myös planetaariseksi ekokommunismiksi, jos se auttaa yhteistä asiaamme...:)
Mutta luultavasti punaviherajattelu ampuu nämä suunnitelmat kumoon väittämällä, että premissit ovat olennaisesti väärät (todellisuus on toinen, kaikki on mahdollista, eläköön veljeys ja tasa-arvo, ystävyys ja yhteistyö, kultahippuja ja hifiä joka kotiin).
VastaaPoistaKyllä minäkin uskon veljeyteen ja tasa-arvoon, mutta henkisellä tasolla. Materiaalisena valtakuntana se ei toteudu. Utopiat valtakunnista ovat luotuja menemään perseelleen. Ne ovat vain outoja momentteja ihmiskunnan historiassa, jossa olennaisin retki on kehdosta hautaan (tai sylistä tuleen).
Mielestäni ihmiskunnassa pitäisi olla vallalla elinoikeusjärjestelmä.
VastaaPoistaSinkkuihmisen elinoikeus olisi 80. Jos hän kuolisi sitä ennen niin ok. Mutta jos ei niin 80-vuotissyntymäpäivänään hän saisi oman sotealueensa ilmaislahjana kuolemantabletin, jonka nautittuaan hän kuolisi syntymäpäivänään.
Jos ihminen siittäisi tai synnyttäisi yhden lapsen niin hänen oma elinoikeutensa olisi 70. - Jos hän siittäisi tai synnyttäisi kaksi lasta niin oma elinoikeus olisi 60. Jos kolme lasta niin oma elinoikeus olisi 50 vuotta jne.
Näin ihmiset voisivat tehdä todellisia arvovalintoja!
J----
En häiriköi enää enempää, mutta mielestäni Eino Leino tiivistää koko sotkun niin syvällisesti kuin olla ja voi runossa "Virta venhettä vie"
VastaaPoistaVirta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Lyö kuohut purren puuta ja talkaa.
Mikä ihminen on?
Virvaliekki levoton.
Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen
ja kullakin on kellonsa pohjass’ sydämen;
kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa.
Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Niin synkehinä synnit ne uhkaa.
Hetken hehkuvi mies,
sitten tummuvi lies,
jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa.
Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin
ja poika perii kehdossa synnit isänkin
ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.
Mihin päättyvi tie?
Virta venhettä vie.
Koko maailma mun purressani läilyy.
Meri ääretön, o!
Etkö joudukin jo,
suur’ suvantoni, jossa pilvet päilyy.
Ois aika maata sunkin jo, suuri maailma,
ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea.
Katso, kuinka kuolon varjot häilyy.
Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa
kaikki, kaikk’ katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Vaiko valhetta lie?
Mut noinpa mietin mie:
Katso, kerran koko maailma herää.
Susi lammast’ ei syö,
veli ei veljeä lyö
eikä miesi tahko tapparan terää.
Mut kaikki kauniit aatteet, joit’ täällä aatellaan,
ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan.
Siis ihanteita, ihminen, kerää!
Vaiko valhetta lie?
Saman voi halutessaan kuunnella Veskun esittämänä, niin tulee koko filosofia musiikilla ryyditettynä. Tämä on puolueeni tunnussävel: https://www.youtube.com/watch?v=q32Tkt2lF3E
Asiasta kolmanteentoista. - Tahdon, että minut luetaan optimistien joukkoon.
VastaaPoistaNäin taannoin dokumentin, jossa lehmät kävelivät laitumella selässään valtavat pierunkeruuastiat.
Ihmisiä on paisumuksellinen määrä ja jos jokaisella olisi pierureppu selässään aamusta iltaan ja yöstä aamuun niin saisimme tämänkin uusiutuvan energianlähteen talteen.
Suomalaisten pitäisi innovoida tilanne haltuun. Pierureput voisivat olla meille uusi Nokia. Aina kun pieraisee niin repusta voisi kuulua jokin hauska ja joka tapauksessa mielenkiintoinen ääni.
Minä uskon, että lähiaikoina kehitetään auto, joka käyttää polttoaineenaan ihmisen pierua.
Olisi hauska ajatella, että esimerkiksi minä olen pieraissut käyntiin sen auton, jolla blogistimme ajaa.
Liikutun kun ajattelen tätä. Se toteutuisi - ilman päälle kaatuvaa liiallisuutta, perverssiyttä, ihmistsunamia.
J----
Hyvä idea, J, söisimme paljon erilaisia kaaleja, juureksia ja herneitä ja piereskelisimme sitten itsemme työhön ja vapaa-aikaan (puhelimemme ja tietokoneemme ladattaisiin pierulla). Uskon, että pieru luonnollistuisi jälleen nopeasti. Sitä paitsi kun piereskely olisi vapaata, ei kenenkään tarvitsisi tuhota aivosolujaan pierun pidättelyyn.
VastaaPoistaHienoa keskustelua, nautinto lukea.
VastaaPoistaUutisissa kuulin juuri, että persujen kannatus on kovasti laskussa ja vihreiden nousussa.
Minusta vihreillä on edelleen näkyvissä noita Vesan hyviä periaatteita, ei radikaaleimpia niistä kuitenkaan.
Liityn Vesan puolueeseen.
Ei oteta J----:n elinoikeusprinsiippiä siihen kuitenkaan, ei ainakaan taannehtivasti, ettei minua määrätä ottamaan pilleriä ensi loppiaisena.
Myös Isisin kannatus on ollut jo jonkin aika laskussa, eivät saa enää houkutelluksi onnettomia joukkoihinsa. Taitaa olla kohta kuolinkoreissaan koko rosvoporukka.
Mitä Vesa puolueesi sanoo noista terroristeista, Isis ja muut? Mitä niille perkeleille tehdään!
Tuo Leinon runo on upea. Sopii puolueen tunnussäveleksi. Kuuuntelen sitä parhaillaan Veskun LP:ltä.
Vielä yksi kohta tuli mieleeni puolueohjelmaan, lentomatkustelun vähentäminen. Se kyllä sisältyykin jo noihin kohtiin d, e ja f.
Tuli syyllinen olo, kun olemme lähdössä kolmen sukupolven pidennetylle viikonloppumatkalle. Lentäen.
PoistaMarjatta,
VastaaPoistaarvostan ihmiselämää ja siksipä ehdottaisin sellaista järjestelyä, että pyrimme saamaan terroristit elävinä kiinni. Asutamme heidät autiolle saarelle, josta heillä ei ole mahdollisuus päästä pois mutta johon he voivat perustaa poikaporukalla puhtaan islamistisen valtion parhaimpien periaatteidensa mukaan.
Hupailuperäinen ja seikkailunhaluun perustuva lentomatkailu kielletään myös, ellei kyseessä ole pieru-/polkukäyttöinen kone. Erilaiset liitojutut (esim. sellaiset joiden avulla heittäydytään vuorilta) ovat myös sallittuja, mutta ei sitten polttomoottoreita.
Tällä saarella, johon Isis roudataan, ei ole vuoria.
Hyväksyn suunnitelman. Lentohommelit puhtaalla energialla. Myös kokeilukalifaatti kuulostaa tosi hyvältä.
Poista(Tiedättekö muuten, että Kuusankosken alueella meilläpäin käytetään sanaa murhan vahvistavana 'murhan hyvä'= tosi hyvä. Kouvolan dekkaripäivillä on käytetty mainoksissa tätä murrejuttua hyväksi.)
Hyvät energiantuottajayksilöt voidaan palkita seremonioin.
Minulla on eräs lapsuuden trauma. En ole siitä koskaan toipunut. No, minulla on paljon traumoja. Mutta tämä on syyllisyyden trauma. - Olin ekaluokkalainen ja jostain syystä ehkäpä mielenosoituksellisesta syystä minä pieraisin tunnilla niin äänekkäästi kuin voin. Siitä alkoi melkoinen metakka. - Syylliseksi nimettiin toinen poika kuin minä. - En noussut puolustamaan häntä. En tuntenut piereskelijänä vastuutani. Toinen pikkupoika joutui kärsimään vuokseni. - Ja todellakin nyt 57-vuotiaana muistan tämän edelleen ja häpeän puna leiskuu. Olin syyllinen ja olin kettumainen.
VastaaPoistaMutta periaatteessa tein pierumielenosoituksen kansakoulussa.
Me olemme sellaisessa toistuvuuden mekanismissa, että siitä meidät ehkä saattavat pois vain ne ihmiset, jotka varhain peruskoulussa tohtivat pieraista tunnilla. Mikään sovinnaisuus ei meitä auta.
Eläköön peruskoululaiset jotka pieraisevat opettajiensa nokkiin! Kesken tuntien.
Mutta vastuunsa on kannettava - on sanottava opettajalle "kyllä se olin minä joka pieraisin!"
Muuten mitä Wittgenstein tarkoittaa sanojen ulkopuolella olevaksi niin siellä on juurikin pieru.
Jos työpaikkakokouksessa esimies puhuu ja sen päälle alaisena päästät pierun niin jotakin ehdottoman totaalista on silloin tapahtunut.
Harkitsen väitöskirjaa. Jos se toteutuu niin aiheena todennäköisesti on jotakin mikä liittyy kiduttamiseen sosiologisesti.
Mutta maailmassa ei ole myöskään tehty pieraisemisen tieteellistä analyysiä ja sekin kiehtoo minua.
Ei minulle olisi häpeäksi olla pierutohtori!
J----
Murhan hyvä idea, ja onhan nuo aiheet yhdistettävissäkin!
PoistaJ, käännä häpeäsi voitoksi ja kunniaksi!
PoistaVäitöskirjat tarvitsevat aina taustatarinan: aloita lapsuutesi pierusta.
Suosittelen poikkitieteellistä otetta, kytköstä tutkimusryhmään. "Kirous, trauma ja häpeä tai pierun kulttuurifenomenologia - posthumanistinen analyysi" kuulostaisi jo suunnitelmalta, vai mitä?
Ei sitten mitään puolivillaista psykoanalyysia vaan kovaa sosiologiaa.
Ehdotus: tiedäthän nyhtökauran? Patentoi tuo pierupussi joka tuli aiemmin puheeksi. Kerro tarina ja anna sen nimeksi sen pojan nimi, joka oli sijaiskärsijäsi ja johon traumasi liittyy (Esim. Henki Hannu, vrt. Helly Hansen, joku sellainen tavallinen, pierupussi - pelastusliivi -assosiaatio on muutenkin hyvä). Vapaudut traumastasi ja syyllisyydestäsi. Anna miehelle provikat, jos hän ne ottaa vastaan.
Väitöstilaisuutta varten voit kehitellä instrumentin, jolla sinä ja vastaväittäjä voitte tehdä mahdottomasta totta - teidän ei tarvitse vaieta siitä mistä ei voi puhua, kun voitte ilmaista tai alleviivata painotuksianne myös pieraisemalla instrumenttiin, joka (paitsi kerää paineen ja kaasun) tulkitsee kehonne antamaa painesignaalia.
Tulevaisuus on sinun & pierun, huolimatta siitä mitä traumoja menneisyys pitää sisällään.
Mukavan energisiä ja vapautuneita olette!!! Vau tätä elämää!
VastaaPoistaAjatelkaapa uutistenlukijaa jonka sisällä kiertää pieru. Hän on suorassa lähetyksessä. Jos hän pieraisee missä tahansa yhteydessä niin siihen sisältyy jokin lisämerkitys. Hän kipristelee. Pieru pistelee, tulevaksi itseään kutsuva pieru. - Ajatelkaa uutistenlukijan kauhua. Sosiaalisessa kontekstissa suolikaasu ei ikinä voi olla vailla merkitystä.
VastaaPoistaJos kuulet toisen ihmisen pieraisevan niin se ei koskaan ole sinussa merkityksetön. Luet siinä aina jotain.
Kun mies ja nainen harrastavat seksiä niin se on jotain. Mutta todellinen vapautuminen tapahtuu vasta silloin kun mies ja nainen piereskelevät toisilleen.
Pieru kuuluu ihmiselämän järkyttävimpiin ilmiöihin.
En tiedä kuinka monen kuolemaantuomitun viimeinen puhe on ollut pelkkä pieraisu.
Eksistentiaalisessa mielessä pieraisevaa ei voittaa.
PIEREN - OLEN SIIS OLEMASSA.
J----
Pieru on äärettömän vakava asia kansakunnan menestyksen kannalta. Lasse Viren ei olisi saavuttanut neljää olympiakultaa, jos hän olisi ollut pierua täynnä. - Tänään suomalaiset syövät monikansallista ruokaa, joka ei sovi meidän vatsoille. Siksi emme menesty esimerkiksi juoksemisessa. - Meiltä puuttuu pierun suhteellisuudentaju. - Pieru on välttämätön, terve pieru.
VastaaPoistaMe tarvitsemme ruokavaliota joka tukee ja liittyy historiaamme. Terveellinen pieru on ehdottomasti osa kansakuntamme elinehtoja.
Me emme piere kuten muut - suomalainen pieru on suomalainen, ainutlaatuinen, erityislaatuinen.
Talvi- ja jatkosodan miehille oli itsestäänselvyys, että oma pieru on itsenäisyyden asia.
J----
Marjatta hämmentää minua.
VastaaPoistaMihin Sinä oikein pyrit?
Miksi kirjoitat tänne?
Mitä oikein haluat vakuuttaa?
Minä en käsitä. Olen Sinun kanssasi epävarmuuden tilassa.
J----
Niin - minä haen Uutta Naista. Mutta kuka on Uusi Nainen?
VastaaPoistaMarjattako? Millä perustein?
J----
J----, samalla tavalla kirjoitan kuin muutkin, välillä vakavammin, välillä leikkiä laskien, koska olen kiinnostunut aiheesta. Juha tuossa edellä toteaa, että olemme energisiä ja vapautuneita.
VastaaPoistaEnkö saisi osallistua keskusteluun samalla keveydellä kuin muut vai mitä tarkoitat?
Minulla on muuten samantyyppinen koulukokemus kuin sinulla. Opettaja järjesti monta päivää kestävän kuulustelun siitä, kuka oli jättänyt röyhkeästi velliä täynnä olevan kupin ruokakoripinoon, niin että velli valui yli. Minä olin syyllinen, en pystynyt syömään sitä helmiryynivelliä. En tunnustanut. Minä halusin pärjätä, enkä kokenut tehneeni mitään pahaa. Opettaja sai erään Kertun tuntemaan itsensä syylliseksi - ja saattoihan hän olla tehnyt saman rikkeen - mutta Kerttu siis klenkkasi polion rampauttamalla jalallaan luokan eteen pyytämään anteeksi. Siellä hän tyrski itkua. Minä olin silloin ja olen tänä päivänäkin varma, että ainoa syyllinen oli opettaja, joka teki pikkuasiasta suuren valtakysymyksen ja Kertusta syntisen sekä jätti minuun epämääräisen syyllisen olon. Näen edelleen unia, joissa olen tappanut jonkun ja kätkemäni ruumis alkaa haista. Lapsen syömään pakottaminen ja jopa nykyään niin suositeltu maistamispakko ovat minusta rikkeitä ihmisen itsemääräämisoikeutta vastaan. Lapsen makuaisti saattaa olla kehittymätön ja jollain on ruokakammoja koko elämän.
En ole mikään Uusi Nainen, valitettavasti, vaan tavallinen. En pyri mihinkään.
Onko se erikoista, että osallistun teidän miesten keskusteluun? Minulla on poikia. Olen tottunut keskustelemaan miesten kanssa. Mutta voin lopettaakin. Itse asiassa, se nostaisi keskustelun tasoa. ;)
Ei nostaisi! J---sekoilee. Kun katselee tämän ketjun keskustelua taakse päin niin aivopieruja on päästelty.
PoistaJ--:n kommenti lienee yksi.
Kommentteja kirjoittaessani (niitä joiden sisältöä kukaan ei jaksa kommentoida, hah ha..) tunnen usein suuntavani sanani juuri sulle Marjatta; tiedät kyllä mitä tarkoitan, olemmehan tietyissä maailman asioissa melkein täydellisillä vastarannoilla (mutta soutuvenettä välillä käyttäen).
Mitä keskustelu on? Lähes aina jotakin sellaista mikä ei johda mihinkään eikä sen juuri koskaan pidäkään johtaa mihinkään. Usein kuuntelemme toisiamme saadaksemme toisen jälkeen oman vuoromme. Tarkoitan tätä yleisesti. Uskotteko te kommunkikaatioon? Minun on vaikea uskoa...siihenkään, hah. Silti on kiinnostavaa kuunnella/lukea mitä muut puhuvat ja kuulla myös palautetta sanomisistaan.
Itse, konservatiivina monella eri tapaa, palaute on yleensä että hoh hoh hoijaa, älä jaksa, ja keskustelu on usein loputtomien väärinkäsitysten (turhaa) oikomista. Ja sille ei tule koskaan loppua. En usko että kenenkään meistä mielipiteet ja käsitykset muuttuvat juuri lainkaan kenenkään toisen puheiden, vakuutteluiden tai edes esittämien faktojen vuoksi.
Kun muutan käsitystäni, jotain on tapahtunut aivoissa.
Se mitä olen esim. arvoiltani ei ole täyttä vapaata valintaa, kysymys on melkeinpä biologisesta asiasta.
Aiemmin vittasin tuolla reviiri-ajatteluun joka mulla sekä yksityisesti että maailmanlaajuisesti on vahva, eläimellinen (terve) ominaisuus. Joltakin reviiri-ajattelu puuttuu kokonaan. Faktat eivät ratkaise kumpi on oikeassa. Kaikki voidaan perustella.
Tämän kohinan vuoksi vihaan kaikkea nollatoleranttisuutta ja vaatimuksia, että "hei, näin meidän on nyt kaikkien yhdessä toimittava."
Kammottavin biisi jonka tiedän on sankarini John Lennonin Imagine, jossa (minulle) dystooppisin mahdollinen maailma on kuvattu. Sankaritkin ovat erehtyväisiä.
Marjatta muistaa kuinka minäkin koin viime kesän unelmatorin erittäin ahdistavana tietyn hegemonian pakkoajamisena ihmisten kaaleihin.
Tässä siis taas hieman tosikon puhetta.
Marjatta, jatka kirjoittamista. Kymenlaakson Joan Baez, älä lähde Juhan blogista.
jope
Mitä muuten olla konservatiivi? Jota siis jollakin Hesarin typistävällä nelikentällä olen todella reilusti, lähes patataantumuksellisuuteen asti?
Poista(Siis siellä saakka missä kokuumuslaisia eikä muita porvareita ei enää näy..eikä juuri muitakaan...)
Ja joo, en halua liberaalien eheytysleirille asiasta, olen 1700-lukulaisuudestani (hah) ihan häpeämättömän onnellinen. Ranskan vallankumous, tai oikeastaan sen nykyhedelmät eivät vaan ole meitsiä varten. Jumala ja ydinperhe I LOVE IT, punavihreät!!
Mua ei voi enää käännyttää....
Mutta pointti?
Missä tuo poseeraus, tuo konservatiivisuus sitten toteutuu julkisesti?
Hassua mutta käytännössä ei juuri missään.
Se ei vaikuta työhöni (olen siitä todella tarkka) eikä juuri mihinkään mitä teen ja näkyy vain ehkä äänestyskopissa (jossa sielläkin olen liikkuva äänestäjä tilanteen mukaan) ja joskus keskusteluissa. Totta kai hieman myös siinä arvopuheessa mitä käyn lapseni kanssa, mutta voin vakuttaa että lapseni on vapaa hengailemaan muiden mukana vapaana agenttina.
Mutta muulla, nada.
Jokin poliittinen tai filosofinen asento ei siis tarkoita mitään kovinkaan paljon, elämä on 98 prosenttisesti ihan samaa kuin muillakin. Pyykkipäivää, telkkua, kirjoja, kävelyä, ruumiin perustoimintoja, toivoa, pelkoa, Lidliä.
Tässä mielessä minun, kenen tahansa, konservatiivin, vasemmistolaisen, oikeistoliberaalin, anarkistin, nationalistin tms. hyperventilointi toisten toisenlaisuudesta, on hukkakauraa. Me käyttäydymme poliittisesta sielustamme huolimatta suurimmaksi osaksi samalla tavalla kuin muutkin.
Tämä pitäisi jaksaa muistaa silloin kun määrittelee itseään, eli kommentoi itseään, tai siis tosiasiassa omia kommenttejaan. Olemmehan me tyypit arvoituksia myös itsellemme.
jope
Jaa, olen minäkin täällä joskus käynyt kylässä kääntymässä, en hirveän usein, kun taidan istua tätä nykyä enemmän semmoisen kirjoituskoneen ääressä, eikä siinä ole nettiä. Se on tärkeää kun yrittää saada kirjoitetuksi jotain vähän pitempää.
PoistaWittgenstein tässä sai heräämään. Tykkään joistakin sen opuksista.
En tiedä mitä keskustelussa pitäisi merkitä sukupuolen. Eli siis jos puhutaan maapallon kohtalon ajoista, niin kai siinä on naisen ja miehen asema suht. sama. Sukupuoliroolit tuskin ratkaisevat.
Ellei nyt ajatella fyysistä voimaa, mutta vielä ei olla tultu aivan siihen asti.
Jope, samaa mieltä, Marjatalla on mukavat jutut, taso laskee heti, jos hän häippäisee. Myönnän myös, että heitin tuolla vähän levotonta settiä, aina ei jaksa olla niin vakava. Uusi Nainen oli kai 1900-luvun alun ilmiö, liekö nyt tekee taas tuloaan. Olisi hauska nähdä, kun en edellisen kerran ollut vielä elossa. Silloin uusi nainen odotti uutta miestä, tuli sitten sodat ja taisi viedä ainakin ne nuoret miehet.
VastaaPoistaMyös J:n pierujutut olivat minusta hauskoja ja hyvin rakennettuja, aidosti, vaikka en olekaan ko. huumorin suurin ystävä.
VastaaPoistaJa Jopen itsemäärittelystä tunnistan myös itseni. Olen iloinen siitä, että näissä keskusteluissa meistä välähtää esiin aina väliin jotain ennakoimatonta. Suurimmaksi osaksi eksistenssimme kuitenkin on näkymättömissä.
VastaaPoistaMinua ei sinänsä kiinnosta puhuuko uusi nainen vai vanha mies vai päinvastoin. (Ja mietin että mitä se j nyt naisesta sitten odottaa.) Kunhan puhutte. Tuo jopen aiemminkin pohtima faktojen ja mielipiteiden suhde saa muistelemaan, onko jokin päättely muuttnut minua joskus. On tietenkin faktoja jotka saavat myöntämään että näkemystä pitää muuttaa. Jos vaikkapa huomaa ärtymyksen perustuvan väärän oletukseen, tunne todella katoaa, ihan konkreettisesti. Tunne on eränlainen syyn ja seurauksen tihentymä. Ei ajattelusta erillinen. Tämä koskee tietenkin aika selkeitä empiirisiä seikkoja. Se on varmaan totta ettei maailmankuvaansa ja aatteitaan muuta helposti.
VastaaPoistaTuo on totta, joskus uusi tarkempi tieto muuttaa mielen. Ja niin pitääkin olla.
PoistaIsot asetukset eivät sitten helposti yleensä horju vastustajan (hah hah) propagandasta (hah) huolimatta.
Kuten mulla esim. tää kulttuurien ja ihmisten biodiversiteetti, paikalliskulttuurien erottautuminen yhteensulautumisen, globaalin multikultillisuuden terveenä vastavoimana.
(Ihan jokaiselle selvän asian sanon noin näennäisälyllisesti!)
jope
Minusta on hauska laskea leikkiä asioista. Yksi keksii jotain ja toiset lisää. Siitä tulee mukava yhteisöllinen ja yhteisymmärryksessä olemisen olo - vaikka olisikin monesta asiasta eri mieltä. Jopen kanssa me olemme muuten keskustelleet muutamaankin otteeseen ennen kuin tulin tähän blogiin. Muistathan Jope, kun kehuin sinun raikkaita mielipiteitäsi Antiaikalaisessa?
VastaaPoistaReaalitilanteessa tähän "uutta vitsiä toisen päälle ja lisää pökköä pesään" -tilanteeseen liittyy vielä yhdessä nauraa hohottaminen. Hyväntahtoisuutta, yhteistä iloa, hyväksymistä.
Koin, että tässä keskusteluketjussa oli sellainen tilanne, ja pidin kaikista kommenteista tuohon J---:n äkilliseen tylyhköön tiukkaamiseen asti.
J----, mistä tyylin muutos sinun taholtasi? Ymmärsitkö ehkä jotain väärin, loukkaannuitko jostain?
Muistan Marjatta oikein hyvin.
VastaaPoistaJa Vesa, ilman huumoria ja myyttejä me olemme kuin tuuliajolla. Niitä tarvitaan koko ajan.
Joskus duunissa lähtee hjyymöri tietyn porukan kanssa lapasesta niin ettei voi toivoa muuta kuin autuasta unohdusta, mutta hauskaa se hetki on ollut. Täytyy myös silloin toivoa ettei kukaan tee ilmoitusta tai valitusta mihinkään sillä kaikki heitot ei aina ole kypsää ja punnittua kultajyvää.
jope
Tuossa Jope on oikeassa, että minä sekoilen. Minä olen dissosiaatiohäiriöinen. Minulla ei ole ehjää minuutta vaan dokumentoin tänne tyyppiä, joka on DID. - Juuri minun ei pitäisi enää mitään kirjoittaa. - Kone on liian lähellä. - Tämä on siis hyvin inhottavaa itselleni.
VastaaPoistaOn olemassa aivan valtava ero teidän ja minun välilläni.
Minä koostun taistelevista persoonallisuuden osista ja te olette persoonia.
Marjatalta tietenkin pyydän anteeksi.
Käyn juuri nyt elämäni valtavinta taistelua, koska alan nähdä mitä joskus on tapahtunut.
Voisi sanoa niinkin että kirjoitan autistisesta tilasta päin vasta nyt oivaltaen, että muut ihmiset ovat perustaltaan tykkänään toisenlaisia kuin minä.
Ainoa mitä voin toivoa on se, että ette koskaan kohahtaisi sitä mitä nimimerkki J---- päästää käsiensä läpi.
Olen helvetin vioittama.
Minä olen Kauhun Lapsi. - Olen joutunut sisäistämään asioita, jotka vievät paniikkiin.
Tavallaan minun pitää provosoida vihaa, koska viha on minulle tutuinta.
Älkää koskaan suhtautuko minuun kuin ns. normaaliin ihmiseen.
Nyt juuri teen päätöstä, etten koskaan kirjoita tähän blogiin. Mutta samalla tiedän ettei se päätös ehkä ole pitävä.
J----
Marjatta on osoittanut minua kohtaan empatiaa. Siksi sisälläni huutaa jokin - se on rikottava! Sitten on oikein kun se on rikottu!
VastaaPoistaMonissa tapauksissa arvelen että DID ihmisellä ei ole sellaista itseymmärrystä kuitenkaan kuin minulla tai sillä joka juuri nyt naputtelee näitä rivejä.
J----
Jos yhtään ymmärrän eilistäni niin nimenomaan tyrmistyin Vesa Haapalan kommenttiin, jossa silmieni eteen tulivat Eino Leinon sanat, jotka tietysti minulle ovat tuhannesti kauan sitten tuttuja ja viittaus Vesa-Matti Loiriin, jonka taiteellinen ote ei millään tavalla peilaa nykyhetken todellisia ihmiskunnan haasteita.
VastaaPoistaOlin tyrmistynyt, että nuori mies Haapala teki tällaisen tempun. - Ajattelin että tuo kaveri on nyt kyllä ihan pihalla.
Minä kyllä haen TODELLISTA IHMISTÄ, joka on ajankohtainen, ajantasainen, suhteessa maapallon jättimäisimpään ongelmaan, joka on ihmistsunami.
Sisimmässäni on raivo poroporvallisuutta kohtaan, harhaisia onnellisuuskuplia kohtaan. Epähavahtuneisuutta kohtaan. Näennäisintellektualismia kohtaan.
Nuoruus asettaisi tänä päivänä valtavan paineen vallitsevia arvoja kohtaan - mikäli sellaista olisi.
Mutta hyvin suurelta osin nuoruus on konservatiivista. Nuoret nielaisevat arvot ja vain heidän nahkansa on nuori.
J----
Huomenta vaan! Nyt on aamu. Juhan blogikello on jossain muussa ajassa, mutta ei se mitään. Uusi ihana aamu, johon saamme herätä. On raikasta ilmaa, jota hengittää. Kaikki hyvin.
VastaaPoistaJ----:n kuva lehmistä pierulaatikot selässä on niin elävä, että yhä naurattaa. USA:n isot nautakarjaranchit ja siellä käyskentelevä lauma syömässä ja energiaa tuottamassa ennen kuin joutuvat hampurilaislihaksi.
J----, ymmärrän. Yritän ja haluan ymmärtää.
Kuten Ripsa sanoo, niin ei näissä keskusteluissa ole sukupuolella väliä. Naisetkin voivat miettiä maailman pelastamista ja nauraa pieruhuumorille.
Joskus opettajainhuoneessa oli hauskaa ja rohkeaa naurua omassa työssä kohdatuille asioille, kunnes tuli joku tosikko ja sanoi, ettei oppilaille saa nauraa. Kaipaan työstä työpaikan omaa huumoria.
Aamun lehdessä joku traumapsykologi sanoo, että kun ihminen on käynyt lähellä kuolemaa, hänelle saattaa jäädä siitä kiitollisuuden tuntu ja kyky elää hetkessä. Minulle on ehkä käynyt näin (siitä on kauan) ja siksi olen huono keskustelemaan uhkista ja vaikutan naiivilta. Okei, en vaikuta vaan olen. Mutta voinhan tuoda sen näkökulman mukaan keskusteluun.
Kattokaa nyt ulos, ah!
J----, ymmärrän tyrmistyksesi. Eilinen kirjoitusketju oli paitsi vakava, myös hauska ja levoton, omalla kohdallani siinä oli kaikenlaisia dissonansseja ja rekisterinvaihtoja, kuten tämä Leino kesken kaiken. Kirjoittamisessa kaikenlaista leikittelyä (vakavalla asialla) ja suhteellistamista on vaikea kontrolloida (jos ajatellaan sitä miten vastaanottaja ymmärtää viestin).
VastaaPoistaJoka tapauksessa: Leinon esittämä metafyysinen probleema on minulle tutumpi ja sisäisempi kuin tsunamiprobleema, joka on toki todellinen mutta jota en osaa ajatella pelkästään yksiäänisesti siksi, että se on konkreettisuudestaan huolimatta meidän yksittäisten yksilöiden toiminnan kannalta liki korjaamaton - siis painajaismaisen abstrakti ja konkreettinen yhtä aikaa. En sano myöskään sitä, että olen Leinon kanssa samaa mieltä, mutta hänen runonsa tiivistää erittäin hienosti monta olemisen ristiriitaa, joita voitaisiin soveltaa jopa meihin nykyihmisiin ja siihen mittakaavaan jolla akuutteja, meitä paljon suurempia asioita punnitsemme.
Ymmärrän myös porvarillisuuden kritiikin, onnellisuuden kritiikkiä taas en, koska onnellisuus vaatii taistelua ja asioiden tilan oivaltamista ja jonkinlaista subjektiutta.
Minulla on kokemusta traumaperäisen dissosiaation mekanismeista. Keskustelu edes toisensa tuntevien saman perheen jäsenten kesken on liki mahdotonta. Silti tässä blogissa on ollut hienoja keskusteluja. Eiköhän jatketa.
VastaaPoistaKiitoksia kestämisestä.
VastaaPoistaLeino on tietysti erinomainen.
Minun kaikkien aikojen runosuosikkejani on alla oleva Salvatore Quasimodon teksti:
JA ÄKKIÄ ON ILTA
Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta
J----
Vielä tahtoisin palata pieruun. - Jos olisi mahdollisuus tavata Wittgensteinin haamu (tervetuloa kotiini on täällä muitakin haamuja käynyt!) niin pieru olisi se asia, josta haluaisin hänen kanssaan keskustella. - Onko olemassa jotakin kielipeliä, jolla pieru voitaisiin saavuttaa, kysyisin. - Uskon että olisimme yhdessä hiljaa pitkään.
VastaaPoistaAjatellaanpa vaikka sellaista sota-ajan tilannetta, että rivimies on tullut komennetuksi kuolemantuomion täytäntöönpanopartioon. Tämä rivimies tietäisi, että teloitettava olisi maanpetturi ja elettäisiin sodan karuja aikoja. Silti rivimiestä inhottaisi ampuminen. - No, partion johtaja saattaisi kysyä teloitettavalta ennen ampumista viimeisiä sanoja ja jos tuomittu päästäisi repäisevän pierun niin miksi rivimiehestä nyt sitten tuntuisi helpommalta ampua hänet. Arvelen kuitenkin että niin kävisi.
Viittasin yllä omaan ekaluokkalaisen pieruuni kansakoulussa, joka ilmeisesti asettautui vastustamaan koko pedagogista järjestelmää. Miksi sen tein? Luulen että olin turhautunut puheen ja koulun kielipelin mahdollisuuksiin.
Mitä työhönottohaastattelussa tapahtuisi kun haastattelija kysyy OSAATKO NAURAA ITSELLESI ja haastateltavan vastaus olisi pieraisu? Miksi minusta tuntuu, että tätä pieraisijaa ei valittaisi kyseiseen tehtävään. Miksi ei valittaisi?
Entä sitten jos missikisoissa kaunottarelta lipsahtaa haastattelun aikana pieru. Voiko maailman kaunein nainen pieraista julkisesti?
Pieru ei todellakaan ole saanut ansaitsemaansa kohtelua yhteiskuntatieteellisessä analyysissä...
Niin. Ruma ja kolkko ihminen voi pieraista melkein missä tahansa menettämättä statustaan rumana ja kolkkona ihmisenä.
J----
Inspiroivaa!
VastaaPoistaEnsin Vesan kommentti Leinosta ja ihmistsunamista:
Olet nyt siinä ihmisyyden ytimessä joka minua koskettaa! Että taiteesta tässä maailmassa tulee TODELLA SUURTEN kysymysten kohdalla väistämättä lohtua ja tapaamme tehdä halitsemattomasta mittakaavaamme asettuvaa. Jotankin tuota olen kipuillut näissä väestöteksteissäni ja keskuteluissa. Että en osaa ottaa ongelmaa vakavasti koska se on liian iso ja sitten ärsyyntynyt muiden tosikkomaisuudesta sen suhteen. Teksteilläni yritän saada tunteeni itseni mittaisksi. Kyllä nämä keskustelut saavat ymmärtämään itseäni selkeämmin. Kiitos.
Siten J:lle.
Pieru on REAALISEN ÄÄNI!!! Yhdistänpä pierun Lacanilla ja Wigellä! Pieru on kieleen ja kuvitteelliseen palautumaton reaalisen ääni, jossa epätarkkuutemme periaate olemisen koordinaatistossa kuuluu (ja häpeän eleissämme myös näkyy ja tuntuu). Pierusta ei ole mahdotonta puhua, mutta pierun Toiseus, jokin minästämme määrittelmättömästi irtautuva, houkuttaa vaikenemaan siitä. Ja toisaalta puhumaan hysteerisesti kuten huomaatte! Pieru on reaalisen ja yhteisimmän tyhjyytemme koominen ilmaisu (mutta, muttamuttamutta: mikä siinä mitään muka ilmaisee; mikä tai kuka on pierun subjekti joka jotakin muka ilmaisisi?
Tästä vakavahenkinen kamarinäytelmä Seinäjoelle (tai puhdas farssi, mutta ei mitään siltä väliltä). Wige ja Lacan pohtimassa vakavaan sävyyn pierua ja välillä käytännön farssimaisia esimerkkejä...Derrida kävis niiden luona välillä kylässä...
Jajoo. En tuota kelloa ole jaksanut laittaa kun en jaksa ottaa selvää miten se tehdään. (Mahdollinen ADD:ni tekee minusta saamattoman. Tajusin muuten juuri eilen yhden asiakkaan yhteydessä että minulla ehkä on se... kaikki oireet täsmäävät. Ja kyllä meillä töissä oli kahvitunnilla selkäkeikkanaurun paikka kun tajusimme tämän..)
Näyttelijöiden pitäis piereskellä tietekin oikeesti.
PoistaMitä toi näytelmä sitte haluaa sanoa (ku teatterissahan AINA hälutaan kauheesti sanoa jotain)? Jotain just sitä mitä Vesa kommentoi Leinosta. Maailman mittakaavasta ja tarpeesta vetäyty mutta olla samalla TOSI. Mikä ois näytelmän nimi? Tietenkin kaikessa ksinkertaisuudessaan Pieru.
Nyt tuntuu että jo varastan j:n aiheen...
Takaseinälle vois heijastaa väestölaskurin vaikka mutta siihen ei tarttis ottaa filosofien mitään kantaa. Tosin sitäkin vois tulla vain teatteritaidetta parodioiva kliseinen efekti. Ehkgä se voiski olla pierujen lukumärää näyttävä laskuri.
PoistaMikä on ihmispierujen osuus ilmastonmuutoksessa? Toi kysymys voitas esittää ihan kirjaimellisesti laskurin yhteydessä. Kaikki ois sitte tyytyväisiä. Ois sanomaaki että vois palata kotiin tyytyväisenä ja viisautta sisäistäneenä
PoistaMinulle yksinäisyyden piereskeleminen on aina voimaannuttava kokemus. Onneksi minun elimistössäni pierua syntyy paljon. Korjaan kuuluisaa filosofista kiteytymää muotoon: PIEREN OLEN SIIS OLEMASSA.
VastaaPoistaKun ihminen on paniikissa tai oikein masentunut niin hän ei pysty edes pieraisemaan.
Kerroin elämäntaipaleeni alusta jolloin jysäytin pikkupoikaa suuremman pierun kansakoulun ekaluokalla. - Kun sitten ennen kokoeläkettä olen viimeisessä työpaikkakokouksessa niin aion pieraista.
Suomalaisessa näyttelijäkoulutuksessa ei opiskelijoita opeteta pieremään.
J----
Kirjoitin: Yksinäisyyden piereskeleminen vaikka tarkoitin yksinäisyydessä piereskeleminen. - Mutta toki yksinäisyyttäkin voi piereskellä.
VastaaPoistaJ----
Luulen että J Saaren blogi on tällä hetkellä maailman pierukkain blogi.
VastaaPoistaMutta asiaan. - Millä tavoin pieru on sukupuolikysymys? Pierevätkö miehet enemmän kuin naiset?
Mitä voimme sanoa teemasta Pieru ja parisuhde? Miltä tuntui kun kuulit ensi kerran puolisosi pieraisun? Kertokoon rohkeasti vain ne jotka elävät parisuhteessa!
Voiko puolison jatkuva piereskely johtaa avioeroon? - Onko joku karju kohdannut sellaisen katastrofin, että on nainut siron ja soman naisen, joka on paljastanut todelliset karvansa häävuoteessa. Pierryt ja haissut niin kamalalta ettei sen kanssa mitenkään voi olla...
Julistan J Saaren blogissa sen kommentoijana loppuvuoden 2016 PIERUN JUHLAVUODEKSI. Tavataan torilla pierun merkeissä!
J----
Vielä - unelmoin loppuvuoden tapahtumista.
VastaaPoistaPierunäytelmä. Pieruooppera. Pierubaletti. Tuntematon pieru -elokuva ja Kahdeksan surmanpierua -elokuva.
Pieruviisut. Pierukanava televisiossa. Armeijan järjestämä Pieruparaati. Pierupaita, jossa on perseen kuva. Lehmänpieruilla täytettyjä ilmapalloja. Nudistirantoja, joille pääsee vain jos pieree nudistina. Pierevä luonto -dokumentti. - Paljatetaan- tämä on toiveajattelua - että ennen kuin N. Armstrong ehti kuun pinnalla sanoa sanaakaan häneltä pääsi pieru...
Joku kertoo pelastuneensa hukkumasta käyttämällä pierulla täytettyjä pelastusliivejä...
Eilen olin hajonneessa synkkyydessä, mutta nyt on toisin!
Niin ja ulkomailta löydetään perunan kaltainen syötävä, jota pureskeltaessa kuuluu pierun kaltaisia ääniä...
J----
Kuuro ei kuule pierua. Mutta kuuro osaa lukea. Nyt minua palavasti kiinnostaa miten sana pieru esitetään viittomakielellä. - Onko se esimerkiksi niin, että puristetaan oikean käden sormilla sieraimia ja ravistellaan nenää?
VastaaPoistaJ----
"Suomalaisessa näyttelijäkoulutuksessa ei opiskelijoita opeteta pieremään."
PoistaJess!
(Kun siinä Turkan näytelmässä imitoitiin iskua palleaan, se häiritsi minua valtavasti. Olisin halunnut nähdä näyttelijän haukkovan henkeään aidosti. Tuossa pierunäytelmässä pierua ei tule imitoida!)
En voi sietää rajuuden imitointia ja sitä näen teatterissa liikaa.
PoistaNauran nyt ääneen!
PoistaSeinäjoen Pieruviikot.
PoistaSeinäjoellahan pieru ei ole pieru vaan piaru. - Seinäjoella täytyy ilmeisesti piaraasta tangon tahtiin. Ainakin jos pyrkii Pierukuninkaaksi. - Jos sellainen joskus valitaan niin aion osallistua karsintoihin.
VastaaPoistaJ----
Seuraan menestystäsi jos noin käy.
Poista