Eilen Teemalta tullut (ja tavan mukaan kuukauden Areenalla viipyvä) 1976 valmistunut Nagisa Oshiman Aistien valtakunta on kummallinen elokuva. Siinä on kliinistä yksipuolista intohimoa ja seksiä, joka ei oikeastaan kiihota lainkaan (vaikkakin kyllä inspiroi). Toisaalta se on kaunis kuin mikä. Mutta siis kliinisen etäinen. Brecht goes porno...
Vaikeaa tästä tekee se, että en tiedä, onko tuo etäännytys ja tunteiden yksipuolisuus tahallista vai tahatonta. Jälkimmäisessä tapauksessa se paljastaisi kiinnostavammin jotain japanilaisesta miehen ja naisen roolista sekä samalla myös ohjaajan tiedostamattomista tottumuksista ja tavoista katsoa miehen ja naisen suhdetta. Tarkoitan tuolla kliinisyydellä ja yksipuolisuudella miehen tapaa olla näyttämättä nautintoaan koko elokuvan aikana. Jopa miehen orgasmin tapahtuessa, eli miehen ejakuloidessa naisen suuhun, näytetään vain naisen valaistuneita kasvoja sperman valuessa hänen suustaan. Mielikuva miehen eleettömyydestä säilyy. Miehen orgasmi on etäinen ja persoonaton, vain naisen nautinto näkyy.
Eli: missä määrin miehen viileä etäisyys otoksissa on suunniteltua politiikkaa ja missä määrin suunnittelematonta ja tiedostamatonta tapaa asettaa mies ja nainen eri tavoin esille?
Vaikka dokumentissa sanottiin, että elokuva on tehty naisia ajatellen ja että Oshima asettaa naisen yleensä keskiöön, ihmettelen kyllä miten naiset jaksavat katsella koko elokuvan ajan miestä, joka tarkkailee naisen intohimoa. Minulle elokuva tuntuu kertovan enemmän naisen intohimon yksinäisyydestä ja epätoivosta kuin kahden ihmisen yhteisestä kokemuksesta ja katoamisesta yhteisen intohimon hämärään. Nyt on taas nostettava edellisessä kirjoituksessa mainittu elokuva esiin, mutta jotenkin tämä vertautuu Trierin Breaking the Wavesin Janin ja Bessin suhteeseen. Todellakin: nainen on tässä(kin) elokuvassa intohimoinen, outo ja halukas ja mies utelias ja jopa hämmentynyt kokemastaan. Naisesta tulee outouden fetissi miehelle. Ehkä Oshima on sitten tarkoittanutkin niin, että japanilainen mies hämmentyy oudon halukkaan naisen kanssa naidessaan ja että nainen siksi jää halunsa kanssa yksin (eikä herran ja orjan dialektiikassa siksi edelleenkään mikään muutu). Oshima kyllä puhui dokumentissa naisesta kohteena ja välineenä japanilaisessa kulttuurissa eli jotain tällaista häneltä kai sopisi ehkä odottaa...
...tai sitten miehen eleettömyys on tahatonta ja Oshima siis paljastaa elokuvassa omiakin tiedostamattomia tottumuksiaan ja käsityksiään sukupuolirooleista. Se että hän ei edes huomaisi miehen tarkkailevaa roolia elokuvassa, on ehkä kiinnostavin tapa lähestyä Aistien valtakuntaa. Se voisi olla se kohta, mistä pääsee perustavimmalle tasolle japanilaista kollektiivista tajuntaa jota Oshimakin tässä tahattomuuden tulkinnassani siis edustaa. En tiedä. Minä taipuisin kyllä tahattomuuden kannalle. Varsinkin kun edes sen enempää ohjaaja itse kuin intoilevat ranskalaiskommentaaritkaan eivät puhuneet mitään otoksissa ilmenevästä miehen viileydestä ja etäisyydestä. Uskon että jos miehen olemus olisi tekijöille tietoinen, joku siitä olisi maininnut.
Tahattomuus tarkoittaa tietenkin ohjaajan tarkoitteiden päinvastaisuutta. Tahattomuuden tulkinnassa nainen ei voita herraansa kastroimalla eikä kuolema ja kastraatio ole ykseyteen sulautumista, intohimon äärimmäisin koordinaatti, vaan edelleen naisen eli orjan voimatonta intohimoa, jolle löytyy "tasa-arvoinen" kohde vasta herran elottomuudesta ja irtileikatusta "neutraalista" peniksestä. Miehen (institutionaalinen) halu (tai tässä tapauksessa sen epämääräisyys) on naiselle tavoittamaton. Tämä elokuva saa minut ihmttelemään, mitä tämä mies joka ei tunnu sitten millään savuttavan ekstaasia muuta kuin mekaanisella tavalla (naisen suuhun ejakuloivan peniksen edustaessa persoonattomasti häntä), oikein haluaa. Pelkkää kuolemaako, jossa täydentyy lopulta itsenään? Toisaalta tietenkin myös mies on halun instituutioiden uhri: hän ei osaa ottaa vastaan naisen intohimoa, vain kuoleman...
No. Kuten huomaatte, Aistien valtakunta on kehämäinen elokuva, jonka suunta vaihtuu luettaessa sitä joko tahattomasta tai tahallisesta näkökulmasta. Mutta jotenkin samat asetelmat siinä tulevat aina vastaan. Tietoisen ja tiedostamattoman raja on tässä valtakunnassa hämärä.
Niin tai näin, mutta lopulta ainakin itse näkisin, että naisen yksinäisyys aistiensa valtakunnassa vain sinetöityy lopun kastraatiossa jollain psykoottisella tasolla? Nainen ei lopulta löydä haluilleen aitoa objektia. Ei kummassakaan tulkinnassa.
Muistan hyvin kun näin K:n pikkukaupungin elokuvakerho E:ssä tämän leffan 80-luvulla parikymppisenä. Olo katsomossa oli vaivautunut. Ehkä juuri sillä tavalla että kaikki yrittivät katsoa leffaa pakotetun vapautunein mielin.
VastaaPoistaSama vaivautuneisuus mulla edelleenkin suurten ohjaajien seksielokuvien suhteen, Kubrick, von Trier. Totta kai ne sisältävät kiinnostavaa materiaalia, huvittaa katsoa ne mutta ei sittenkään. Nytkin jätin väliin. Kurosawan Unia en olisi jättänyt.
Jonkinlainen taideseksi ei näytä avautuvan mulle sen enempää seksinä kuin taiteenakaan. Ei vaikka toki ymmärrän että noissa leffoissa käsitellään monikerroksisia rakenteita ihmisessä. En taida siis olla vieläkään kovin vapautunut ihmisenä, vaikka elämää on tullut nähtyä monelta puolelta. Tai ehkä juuri siksi. Liika seksuaalisuus pilaa hyvän leffan, hah ha...
Olla tällä tavalla vapautuneesti ei-vapautunut.
Telkusta tuli Erkko Kivikosken Yö meren rannalla. Sellainen b-luokan bergmanni. Mietin että mä oisin ollut siinä juuri se naapuri joka ei lähtenyt yhteissaunaan, jonne jonkinlaisen vapautuneisuuden nimissä niiden muiden oli mentävä. Joo, tabujen ohjaama alkuperäinen ihminen, teoksissa ainakin, on aina mielenkiintoisempi kuin estoton keskiluokkainen tai vapautunut liberaali suorittamassa itseään. No, Aistien valtakunnassahan ei siitä ollut kysymys.
jope
No nyt olen tässä asiassa juuri samanlainen kuin Jope. Jope, kerrankin... :). Olen katsonut von Trieriltäkin muut paitsi tätä viimeisintä, joka on ilmeisesti pelkkää seksiä ja jonka aikana ohjaaja oli ollut kovasti sekaisin. Ei kiinnosta.
VastaaPoistaOlen nähnyt Aistien valtakunnan silloin uutena samalla tavalla vaivautuen kuin Jope.
Minusta intiimit asiat kuuluvat intiimeihin hetkiin. Tällainen estyneisyys on mielestäni tervettä ja pitää seksin arvossaan ja tärkeänä.
Yksinäisyydestä ja tydyttämättömyydestä saisi kertoa mielestäni muulla tavalla. Seksi rauhaan!
Kiva kuulla Marjatta ja Juha. Seksuaalinen vapautuminen jota suurena länsimaisena saavutuksena ylistetään, on jättänyt ja tulee jättämään taakseen paljon surua, tyhjyyttä ja rikkimenneitä lapsuuksia, kun jompi kumpi vanhemmista, tai molemmat valitsevat genitaalinsa hyvinvoinnin lapsen täysi-ikäiseksi kasvattamisen sijasta.
PoistaTietenkin jos totta puhutaan (muttei jumiteta siihen nyt) ei sen seksuaalisuuden pois silmistä pitäminen ole ollut siunaukseksi muissakaan maanosissa. Seksiorjuus jne. Intia esimerkiksi. 10-vuotiaiden tyttöjen naittaminen.
Eräs tuttu pitää yllä ( tai on siis yksi aktiiveista) tyttöjen sisäoppilaitosta yhdessä Afrikan maista. Kun kysyin miksi juuri sisäoppilaitos, kertoi että muuten tytöt raiskattaisiin koulumatkoilla varmasti.
En koe itseäni seksuaalikielteisenä ihmisenä, mutta en voi olla muistamatta kuinka paljon tuhoa meillä ja muissa maanosissa ihmisen seksuaalisuus koko ajan aiheuttaa. Pitäisi kuulemma vain iloita seksistä voimavarana ja kokea sarjaorgasmeja ja lopettaa nilittäminen, mutta koen kyllä että seksuaalinen avoimuus, avautuminen, rohkeus tms. on jotakin sellaista mistä voisi olla vähemmänkin äänessä. Se on kai parhaimmillaan elämkumppanien välinen intiimiasia, kuten Marjatta sanoikin. Tabujen alkuperä oli yhteisöjen suojelu. Niitä ei kaikkia kannata "vapauttaa."
Seksuaalinen rauha voisi olla iso teema, mutta kun kirjastoissakin pitää nykyään jo täällä etuovella julistaa, että "kaikki seksuaaliset vähemmistöt ja enemmistöt ovat täällä..." Kaiken seksualisoiminen joko kaupallisesti tai poliittisesti ei ole vapautta.
Toki seksuaalista suvaitsevaisuutta tarvitaan (kunkin omaa elämänkatsomusta kunnioittaen), mutta ei niin että sitä demotaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.
jope
Pitääpä kattoo tuo kivikosken juttu. Kuulun jope sun joukkoihis tässä asiassa! Ja muuten: sitä selälleen kaatumista muiden syliin en pysty tekemään mutta ei se sitä tarkota etten luottaisi heihin. Jotenkin tuli tuosta saunaluottamuksesta vapautuneisuden nimissä tämä mieleen...
VastaaPoistaTuosta Oshiman elokuvasta en oikeastaan koskaan ole hirveesti pitänyt just sen mahdollisesti tahattoman kylmyyden vuoksi.
Ehkä tuo Oshima ei tiedä mitään naisen nautinnosta, jos hän luulee, että tämä nauttii miehen ejakuloidessa hänen suuhunsa. Se on miehen toiveuni, että nainen nauttisi tällaisesta. Joku voi kyllä teeskennellä nautintoa miellyttääkseen toista, mutta parempi olisi olla rehellinen ja ilmaista, mikä oikeasti on huippuhienoa, niin ei tarvitse niin kauheasti yrittää.
VastaaPoistaMuistan sieltä vuosien takaa Kuhmon Korpikinosta, että mieleen jäi juuri tuo yrittäminen ja nolous, kun vieressä istui entisiä oppilaita.
Saunaluottamus ym. on tosiaan ollut sen esittämistä, että tässä ollaan nyt kauhean avoimia ja vapautuneita. Jos yksityisestä tehdään yleistä, yllätyksetöntä ja arkipäiväistä, siinä menetetään jotain.
Minä epäilen, että ne harmaanbeessit ihmiset, jotka eivät puhu julkisesti seksistä, kulje puolialastomina ja mieti kaiken aikaa, näyttävätkö seksikkäiltä, niin he nauttivat intiimeistä hetkistään enemmän ja heillä myös on niitä enemmän kuin näillä julkiseksikkäillä. Julkisesti varautuneet ovat siis yksityisesti vapautuneita. Keskimäärin, luulen.
Seksuaalisuuden kuuluu olla sillä tavoin vapaata, ettei sitä määritellä jonkin ulkoisen kautta rikosoikeutta lukuun ottamatta. Kunhan ihminen vain pysyy fantasian puolella, kuvitelkoon ja halutkoon mitä tahtoo. Halua kun emme kuitenkaan voi voi kahlita. Sinänsähän mikä tahansa taipumus on luonnollista (jos ei usko luonnon olevan jumalallista perua). Luonnotonta halua ei ole olemassa.
VastaaPoistaMinulle seksistisen kulttuurin raja kulkee seksuaalisuuden kaupallisessa hyödyntämisessä ja siinä, että kukin itse määritelköön häpeänsä rajan (tuo jopen saunaesimerkki on hyvä: saunasta kieltäytyjää pidetään varmasti outona). Silloin kun ketään ei alisteta eikä käytetä hyväksi, seksuaalisen suuntautuminen kuuluu mielestäni läpinäkyvästi kulttuuriin ja sitä ei tarvitse minkään instituution, ideologian tai uskonnon voimalla määritellä toiseudeksi.
Keskustelu seksuaallirikosten rankaisemisen koventamisesta on tärkeää ja tässä kansalaisilla on tärkeä rooli (me ammattilaiset ajattelemme ehkähiuksn enemmän hoitavaa näkökulmaa). Jo se itsessään muistuttaa meitä siitä, missä rajojen on kuljettava.
Juuri samaa mieltä Juha. Seksuaalinen suuntautuminen on minusta juuri sitä intiimiyttä, mihin kenelläkään ei ole oikeutta ulkopuolelta puuttua.
PoistaOlen ollut kerran tilanteessa, jossa olisi pitänyt muka mennä ulkomaalaisten vieraiden kanssa yhdessä saunaan. Minusta siinä ei ollut mitään järkeä. Ja sitä ihmettelyä:"Ettekö te suomalaiset olekaan niin vapaita kuin luullaan!" Olisi pitänyt sanoa, että me olemme jopa niin vapaita, että ymmärrämme kieltäytyä hölmöistä ehdotuksista. Mutta siinähän minä, silloin nuori, vain takeltelin ja tulin varmasti ymmärretyksi juuri niin, että olin arkajalka ja tiukkapipo. Ei vain yhtään kiinnostanut käyttää aikaa tuollaiseen.
Seksuaalirikoksissa löytyy varmaan melkoinen kirjo, lievemmästä tosi pahaan. Ja uhreissa löytyy sekä tekaistujen syytösten rakentelijoita että loppuelämäkseen vamman saaneita.
Marjatta, ymmärrän. Me suomalaisethan usein ylpeilemme siitä että osaamme suhtautua "luonnollisesti alastomuuteen", koska olemme tottuneet siihen saunassa. No, perhesauna on musta asia erikseen. Se on pragmaattista ja luonnollista, totta, mutta seuraako siitä jokin erityinen vapautuneisuus-ansio jota pitää pitää yllä muidenkin seurassa ?
VastaaPoistaJa kuka määrittelee mikä on luonnollista? Miksi vaikkapa espanjalaiset olisivat epäluonnollisempia tässä asiassa kuin me sillä perusteella että siellä varjellaan alastomuutta enemmän?
En ole siis sekasaunoja, koska en koe sellaiseen tarvetta eikä se ole musta... luonnollista, vaan jonkin demoamista. Mulle ainakin. Jos sitten kuvitteellisessa tilanteessa menisin juhannussaunaan kolmen naapurinrouvan kanssa "vapautuneesti" mutta ei-eroottisesti niin kyllä mä sen kokisin silti seksuaalisena myös. Olen mä edelleen sen verran mies, hah.
Päässähän meillä kaikilla liikkuu kaikenlaista, hhmm, materiaalia. Se on intiimiä. Ja vaaratonta jos se ei hallitse tekojani todellisuudessa. Aviorikos on muuten, rikosseuraamusmies, ihan hyvä sana, joka on turhaan poistettu. Nykyäänhän sen tilalle (viittaan tuohon toiseen kommenttiini)on melkein tullut kammottava käsite, seksuaaliterveys. Sisältää mm. ajatuksen että seksuaalisesti yleisillä mittapuilla ei-vapautunut ihminen on aina jotenkin rikki ja sen pitää alkaa saada ja eheytyä ja vapautua, että olisi oikea ja kokonainen ihminen. Yhteiskunta ronkkimassa kaikkein intiimeintä seksikunto-ohjelmillaan. Ei hyvä. No, tuo oli tietenkin kärjistys, mutta löydätte kyllä pointtini.
jope
Nyt sanon jotain jota minun suustani ette kyllä osaa odottaa:
PoistaMinua ärsyttää seksuaalikasvatus! Enkä nyt tarkoita ehkäisyä! Siitä pitää informoida tottakai! (Tottakain kirjoitan ihan periaatteessa yhteen kun muuten se kuulostaa epäröinniltä). Jotenkin seksuaalisuudesta kasvatetaan pois kaikki salaisuus mikä ainakin minun nuoruudessani juuri teki siitä jotain... jotain... sitä.
Keskustelimme tuossa taannoin tyttären kanssa aiheesta ja hän oli samaa mieltä: seksuaalisuudesta on tehty ONGELMA. Hän ei ole koskaan kaivannut vanhempien infoa ja oli tyytyväinen kun olemme tajunneet olla kyllä läsnä tarvittaessa mutta emme ole tyrkyttäneet seksuaalisuutta ongelmana, joka pitäisi ratkaista.
Vaikka tuossa edellisessä kommentissani kritisoin seksuaalisuuden kaupallistamista, siitähän sitä nuorukaisena itsekin mallia otti. Ainakin rikastin fantasioitani ja kyllä niitä pikkuisen toteutettiinkin...
Nykyään kuulemma nuoret vertailevat itseään ja kykyjään niin paljon pornoon että heitä ahdistaa. Näkevät mahdottomuuksia ja pettyvät itseensä. On se maailma muuttunut. Tai sitten kyseessä on raju huolestuneiden aikuisten yleistys, josta on tehty ylenpalttinen ongelma.
Mutta jos joku on tästä nuorten medialukutaidottomuudesta lukenut oikeita tutkimuksia, infotkaa ihmeessä. Ehkä noita tuhmuuksia nykyään tiiraillazn niin nuorena netistä, että ahistaa jo sinänsä moisen näkeminen.
Kun seksistä yritetään muokata arkipäiväistä suoritusta ilman häpeän ja varovaisuuden tuomaa latausta, sitä kutsutaan luonnollisuudeksi. Minusta myös seksin mystiikka on osa sen luonnollista latausta. Kiihoketta.
PoistaTässä luulen että jotenkin jopen kanssa löydetään yhteinen sävel: kainous ja arkailu on myös luonnollista mutta kulttuurin edetessä nekin kutkuttavat ominaisuudet alkavat kadota ja joka noita tunteita vielä tuntee, on outo saunasta kieltäytyjä.
No. Kärjistän mutta piti sanoa.
Juha, juuri tuota olen tavoitellut kommenteissani, salaisuuden säilyttämistä.
VastaaPoistaEn pidä siitä, että sukupuoliasioita käsitellään kovin tarkasti yhdessä, tytöille ja pojille. Kerran kasiluokkalaiset pyysivät minua tunnin lopussa kuulustelemaan heitä seuraavan tunnin terveystiedon koetta varten. Aiheena oli sukupuolielimet, yhdyntä ym., aikalailla samaa mitä biologiassa, mutta jotenkin kovasti terveysmielessä "sporttisesti". Selasin kirjaa ja huomasin, että koko kahdeksannen kurssi oli saman asian jauhamista. Oppilaat sanoivat, että nyt sä tiedät, miks me kutsutaan tätä ainetta terskaks.
Emme mekään ole tyrkyttäneet pojille infoa. Mies on puhunut tyttöjen kunnioittamisesta. Ja minullahan oli elämänkatsomustiedossa tietopuolisesti noita seksuaalisia suuntauksia ja päädyimme keskustellen siihen, että kaikki on luvallista ihmisten kesken, missä ei painosteta eikä käytetä hyväksi toista. Omat pojat olivat opetuksessani.
Elokuvissa ja dokkareissa näkee, miten USA:ssa isät vahtivat tyttäriään ja varoittelevat omituisesti vihjaillen poikaystäviä. Tuo jos mikä tuo ruman sävyn nuorten seurusteluun.
On kauheaa, että nykyään nuoria aikuisia kannustetaan vaihtamaan älypuhelimen tuijotus liveseksiin syystä, että se on niin terveellistä, kuluttaa kaloreita jne. Kauheaa! Onko ihmisistä tulossa kaiken "terveysinfon" takia haluttomia, eivät viitsi "puurtaa".
En sen sijaan usko, että pornoinfo vaikuttaa yleensä haitallisesti. Itse unelmoin teininä Angelika-kirjojen maailmassa, mikä rikasti fantasioitani ja yllytti eteenpäin myös tosielämässä, kuten Juha sinuakin jokin muu. Voin kuvitella, että olet ollut melko suosittu vilkkusilmä.
Jotkut nuoret miehet katselivat ennen vanhaan Anttilan postimyyntiluettelon alusvaatekuvia paremman puutteessa.
Tästä tulee mieleen venäläisvieraat Kostamuksesta Kuhmon aikana. Meillä oli kolme viikkoa (venäläisten käsitys sopivasta vierailun pituudeesta) perhe, jonka isä supisi heti miehelleni, että mistä niitä pornolehtiä saa. Mieheni siihen, että varmaan Ärrältä, ei hän ole koskaan ostanut. Venäläisen suu jäi auki - siis et ole ostanut, vaikka saisit!!! Vähän sama kuin yhteissauna amerikkalaisten haaveissa.
Minusta on kaikkein kivointa olla saunassa yksin. Mieheni kanssa on toiseksi paras, koska hän on niin tuttu, että silloinkin saan olla lähes yksin. Olen vaan niin kova puhumaan, että yksin ollessa hiljaisuudessa rentoudun paremmin.
"Todellakin! Tässä on nyt esimerkki seksuaalisuuden ylikorostumisesta ja sen arkeistumisesta (jope varmaan nyökyttelee siellä...). "
PoistaÄlä viitti kannustaa, mähän kohta kytken tietenkin ja taas globalismin, hah ha, tähän seksualisoimiseen(kin).
Itse asiassa jos ihan tosissamme mietimme....joo, antaa olla, tällä, kertaa (mutta kyllä se sielläkin on, arvo/vulgääri-liberalismin ja big moneyn tuottoisa ja voitokas liitto)...
jope
Minä palvon naisen kauneutta. - Minä tutkin naisen alastomuutta esteettisenä ilmiönä ja se on mahdotonta ilman sivustoja, joissa on tasokkaita valokuvia alastomista tai eroottisella tasolla tasokkaasti vähäpukeisista naisista.
VastaaPoistaMinulle on tärkeää suun ja vaginan sopusointu. Tietysti koko naisen olemuksen sinfonisuus. Joskus joku elementaarinen särö naisen alastomuudessa on viehättävää.
Mielestäni nämä naiset mennessään kuvattaviksi tekevät palveluksen ihmiskunnalle.
Iästä mikään ei ole kiinni. Seitsemänkymppinen nainen pimpsoineen voi olla jumalallisen kaunis.
Olisin ehkä mielelläni ollut ammatiltani eroottinen valokuvaaja. - Minua eivät niinkään kiinnosta pornofilmit.
Seksi ja musikaalisuus ovat samanlaisia asioita. - Seksi pitäisi opettaa, mutta eihän musikaaliseksi ketään voi opettaa.
Itse tiedän, että minulla on runoilijan ihmeellinen pippeli ja se on tässä elämässä ollut aivan liian vähällä käytöllä.
J----
"Iästä mikään ei ole kiinni. Seitsemänkymppinen nainen pimpsoineen voi olla jumalallisen kaunis."
PoistaOlen eri mieltä. Ja uskon että j:kin tässä pettää itseään tai on kohtelias. Esitän väitteen: seksuaalisen fantasian tasolla ihminen on ikärasisti, siis myös vanhus itse. Eli kysymys kuuluu: minkä ikäisistä kumppaeista vanhus fantasioi? Ostaisiko hän vanhuspornoa?
"Seksuaalisuus kuuluu myös vanhuksille." Tätä ei kukaan kiellä mutta ei sitä kukaa halua katsella. Tosin poikkeavia tässäkin tietenkin on, mutta ei mennä nyt siihen.
Tämä on tabu, ehkä viimeinen, josta ei vielä ole oikein kehdattu puhua. Mutta minä puhuin nyt.
En kirjoita fantasiasta vaan siitä mitä olen nähnyt. Siis kuvissa. En kirjoita seksuaalisesta fantasiasta. Koen jonkinlaista pyhyyttä kun naisesta on otettu kaunis alastonvalokuva. Tällainen kuva jollain ihmeellisellä tavalla todistaa kauhujani vastaan ja rauhoittaa mieltäni.
VastaaPoistaSiis tyylikäs alastonkuva on ehdottoman kauneuden symboli ja mitä kauneus taas on niin sitä on turha yrittää nimetä.
Kuvaa katsoessani haukon henkeäni ja ajattelen "Herra Jeesus nainen, miten hauskaa että Jumis on sut tuollaiseksi luonut".
Luulen että naiskäsitykseni on hyvin avara. Siten myös kauneuskäsitykseni.
"Porno" ja "vanhus" ovat joskus käsitteitä, että ne puristavat ilmat pihalle. Ne ovat kuin moukarin iskuja.
Kaikessa on tietysti rajansa, mutta noin 70-vuotias nainen ei ole vielä vanhus ja jos hän on huolehtinut itsestään niin hän on alastonkuvassa kaunis. Iän väistämättömät merkit sopivat siihen kauneuteen.
J----
vastasin sulle tuonne ylös J---
PoistaGooglatkaa kuusikymppinen Yazemeenah Rossi! Paljon paljon kauniimpi kuin jotkut parikymppiset missit!
VastaaPoistaOlen nähnyt myös erään seitsenkymppisen mallin upeita kuvia. En saa nimeä mieleeni.
J---- on oikeassa. Varsinkin kun etsitään kauneutta ja sielukkuutta, ei vain seksikkyyttä, niin vanhempi on kauniimpi.
Rossi oli hyvä löytö.
VastaaPoistaJ----
Mutta huomatkaa että evolutiivinen silmämme hakee noista kuvista nuorekkuutta, sitä minkä avulla voimme unohtaa iän.
PoistaTotta että minä puhun nyt puhtaasti seksistä ja sulkeistan kaiken hienotunteisuuden ja "sisäisen kauneuden" pois. Yritän tavoittaa tabua.
Minusta nyt vain elämässä hieman kauemmankin aikaa ollut nainen voi olla kaikilla mittareilla mitaten kaunis. Seksikäs.
VastaaPoistaNo, minä olen nykyään monimuotoinen kauneuden palvoja. Eilen kävin lenkillä ja paluumatkalla huomasin vedessä kaksi alastonta sorsaa. He olivat myös hyvin kauniita.
Alastomuuteen liittyen kehittelin eilen sellaisen idean, että ostan vetokoukulla varustetun auton, johon kiinnitetään pyörille asetettu tynnyrisauna.
Esimerkiksi rikosseuraamusalan Seinäjoen piste voisi tilata minut paikallle tykypäivänään. Voisimme ajaa reitin Seinäjoki - Kokkola - Seinäjoki. Porukka voisi istua alastomana löylyssä ja katsoa ikkunasta vaihtuvia maisemia.
Myös J Saaren olisi mentävä löylyyn vaikka tynnyrisaunan eteisessä olisi jättitelevisio ja jääkaappi ja naposteltavaa.
Matkailu avartaa! Vaikkapa sitten tynnyrisaunan löylyssä ja alastomuudessa.
J----
Enpä tiedä Juha etsiikö evolutiivinen silmämme vanhojen kauneudessa pelkästään nuorekkuutta.
VastaaPoistaMinä esim. tunnen eroottista vetoa enemmän kokeneen näköisiin miehiin kuin pyöreäposkisiin nuorukaisiin. Jorma Hynnisen surullinen hahmo houkuttaa minua eroottisestikin enemmän kuin Mikko Leppilammen pyöreäposkinen, yksinkertainen söpöys.
Knausgårdin kulunut, väsynyt hahmo on viehättänyt naisia kovasti. Hänessä ei viehätä nuoruus vaan rosoisuus ja kärsimys.
Esimerkkini ovat nyt tarkoituksella miehistä.
Epäilen, että tämä pätee myös naisiin. Nuoren kauneus on tyhjää.
Ei vanheneminen kaikilla naisilla tarkoita rumentumista. Kasvojen piirteet kaunistuvat, kun pyöreys häviää. Kohtalokas ja surumielinen kauneus lisääntyy. Vartalossa on muutoksia, mutta kaaret säilyvät, ellei muutu lihavaksi. Kaaret ovat miehenikin mielestä kauniimpia kuin sporttisuus, jota nyt yritetään hankkia väkisin kuntosalilla ja silikonilisillä.
Voi J---- sinun kanssa, Juha tynnyrisaunaan!
Tätä naureskellen lähden nyt pariksi päiväksi Luumäelle mökille. Kaunistan kroppaani ja mieltäni makoilemalla auringossa.
Siellä uiskentelee isokoskelo poikasineen. Heitä on myös hauska katsella.
Lisään Aistien valtakunnasta pari huomiota. Tämä oli kolmas kerta, kun katsoin elokuvan. Olen ensimmäisen kerran nähnyt sen esiteini-iässä televisiosta, sitten toistamiseen "pakkokatseluna" elokuvaharrastuksen aikana DVD:ltä, jonka lahjoitin taannoin pois. Kolmas kerta oli nyt.
VastaaPoistaPidin elokuvasta enemmän kuin koskaan aiemmin. Osasyy on, että olin katsovinani Teeman esityksen olleen uusi masterointi. Elokuvan estetiikka oli selkeämpää kuin aiemmin. Ymmärsin sitä paremmin kuvien tasolla.
Aikaisempiin kommentoijiin nähden olen poikkeava tapaus. En pitänyt aiemmin elokuvasta siksi, että siinä ei mielestäni ollut mitään erityisen kuumottavaa tai noloa. Sen sijaan se tuntui taide-elokuvan näkemykseltä pornografiasta, joka on aina vähän teeskentelevää... Siis siitä tulee mieleen, että ovatkohan tekijät edes koskaan katsoneet pornoa, joka on pahimmillaan (parhaimmillaan?) hyvin trangressiivista ja ei mielestäni alistu arthousen sääntöihin kuin todella taitavien tekijöiden käsissä.
Mutta! Ehkä olin otollisessa tilassa, kun katsoin elokuvan kolmannen kerran sen verran väsyneenä, etten jaksanut ajatella asiaa, vaan vain koin. Siis asetuin flow'hun ja tuijotin kuvia. En "älyllistänyt". Se on huono termi, koska älyllistäähän ihminen jatkuvasti, mutta tarkoitan, että en ollut kriittinen itselleni tyypillisellä tavalla, jolloin elokuvasta avautui uusi ovi.
Pidin siitä nyt aika paljon. En alkaisi hehkuttaa sitä spontaanisti kenellekään, mutta se jäi mieleeni. En jaksanut esittää edes itselleni, että olisin kiinnostunut taide-elokuvien seksikuvista, joten en enää välittänyt niistä edes parjatakseni niitä; niinpä kuvat alistuivat sisällölle, eivät odotuksilleni, erityisesti kun olin elokuvan jo nähnyt ja tiesin mitä se sisältää. En kokenut, että minulla olisi elokuvan tai maailman seksuaalisuudesta joku ehdoton mielipide tai että vaatisin jotain. Katsoin vain ja totesin, että tämähän toimii nyt paremmin, ihan vain tarinana.
Tuohon miehen passiivisuuteen: Japanissa perinteinen ihanne on, että nainen on passiivinen tarkkailija, mies aktiivinen. Roolit ovat erilaiset, mutta oletus on, ettei kumpikaan osapuoli ole rooleissaan eri arvoinen. Nainen on passiivinen, koska mies tarvitsee apua. Vahvakaan mies ei ole mitään, jos vaimo ei tue. Miehen aktiivisuus on naisen auttamista. Naisen rooli ei voi toimia, jos mies ei hoida omaa velvollisuuttaan.
Oshima oli monien 60-luvulla aloittaneiden japanilaisten ohjaajien tavoin radikaali, jota vituttivat tällaiset vanhat tavat, koska ne olivat hänestä falskeja ja edustivat tekopyhyyttä. Samalla kun Japani esitti olevansa kansainvälisesti halukas toimija, se edelleen kannatti arvoja, jotka olivat ajaa kansan perikatoon ja joita ihannoi fetisistisesti esimerkiksi Yukio Mishima. Mishiman ainoassa ohjauksessa Patriotism mies ja nainen ovat niin toisiinsa yhtyneitä, että kun aktiivinen mies tappaa itsensä poliittisista syistä, passiivisen naisen on tapettava itsensä myös.
Oshiman elokuvissa tällaiset käytöskoodit käännetään ympäri. Aistien valtakunnan tapauksessa nainen on aktiivinen toimija, mies passiivinen ja heidän alistujan ja alistettavan roolinsa ovat epäselvemmät, koska hahmot ovat ajan tapoihin nähden individualisteja.
Siksi palvelijatyttökin ihmettelee, että ovatko päähenkilöt perverssejä. Syy ei ole henkilöiden seksuaalisuudessa vaan heidän rooliensa omituisuudessa. Nainen, Sada Abe, jonka elämään elokuva perustuu, oli folklore-sankari, joka oli erityisesti radikaaleille sukupolville yksilöllisen toiminnan esikuva "japanilaisen fasismin" vuosilta.
Wikipediassa oleva kuva Sada Aben pidätyksestä on absurdi. Kaikilla, poliiseilla ja naisella itsellään, näyttää olevan siinä ihan huikean hauskaa. https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b5/Sada_Abe.jpg/250px-Sada_Abe.jpg
Joku voi sanoa, että onko oikeaa kapinallisuutta, että kääntää totutut asetelmat toisinpäin, mutta siihen en ota kantaa. En ole varma tarvitseeko kapinan olla "oikeaa" tai edes "kapinaa" saavuttaakseen sen mitä sillä halutaan tehdä.
Joo, tuo asetelma on juuri noin ristiriitainen kuten sanot. Sitä pyörittelen. Ja tuo miehen kuolemakin jotenkin naisen yksin jättävä. Ja taas miehenkin ainut tie. Jotenkin halut eivät löydä toisiaan. Ja kylmyys ehkä harkittua joo. Mutta sitten tuo miehen nautinnon poissaolo... miten paljon se on lopulta harkittua? Olisiko sen näyttäminen vielä radikaalimpaa kuin ympäri kääntäminen? Hankala elokuva.
Poistasiis mies on passiivinen kyllä, mutta hänen elokuvallinen himottomuutensa... se ei jätä mua rauhaan...
Poista