Olen useimmiten ajatellut että taiteilijat eivät kuulu mihinkään luokkaan, vaan ovat ajat sitten pudonneet ulkopuolelle. Tämä kyllä koskee vain semmoisia taiteilijoita jotka tekevät työtä tosissaan ja pääsevät tuloksiinkin aika usein. Tulokset ehkä ovat mitattavissa.
Tässä jää sitten kysymys yleisöstä. Ehkä niistä suuri osa on taiteen rakastajia eli amatöörejä. Sitten voi ajatella niinkin, että ne oppivat siitä näkemästään tai lukemastaan jotakin.
Vielä: minulla on kyllä psykiatrin antamat ns. hullun paperit. Mutta ne perustuvat LÄNSIMAISEEN psykiatriaan.
Tiedän, että minulla olisi taito kirjoittaa siten, että minusta tulisi supertähti Pohjois-Koreassa ja Pohjois-Korean johdolla olisi taas taito näyttää kansalleen, että olen heidän kansansa ulkopuolelta tuleva tämän hetken tärkein kirjailija.
Oonestly - olen tyhjän kauhussa. En tiedä mitä teen!
Ajoin tänään kolarin. - Päätin soittaa hätäkeskuksen kautta poliisipartion paikalle. Oikeustajuni sanoi niin. Tahdoin poliisien näkemyksen.
Sanoin toiselle osapuolelle, ettei minulla ole häntä vastaan mitään eikä mihinkään vihanpitoon ryhdytä. Kun poliisi on käynyt niin mennään eteenpäin.
Piti odottaa kai yli puoli tuntia ennen kuin partio saapui paikalle. Yritin toimia tilanteessa parhaan kykyni mukaan rahoittelevasti. Ei syntynyt henkilövahinkoja ja materiaaliset vahingot olivat ehdottomasti lähinnä minun autossani.
Lopulta poliisipartio saapui. - Kun esitin näkemystäni tilanteen kulusta niin ehkä kaikkien aikojen tiedostetuimmin totesin mikä pelaa minun kohdallani - minulla on pahuuden karisma. Huomasin sen tilannetta johtavasta poliisista. - Nyt sitä osaa käsitellä! Minut vieras ihminen oli sitten ammattilainen tai ei tulkitsee esimerkiksi kolaripaikalla pahuuden näkökulmasta. - Sellaista on realismi. - Minä viritän olemuksellani aggression. Se tapahtuu alle sekunnin!
Miksi tätä kaikkea kirjoitan ja dokumentoin J Saaren blogiin. En tiedä.
Olen useimmiten ajatellut että taiteilijat eivät kuulu mihinkään luokkaan, vaan ovat ajat sitten pudonneet ulkopuolelle. Tämä kyllä koskee vain semmoisia taiteilijoita jotka tekevät työtä tosissaan ja pääsevät tuloksiinkin aika usein. Tulokset ehkä ovat mitattavissa.
VastaaPoistaTässä jää sitten kysymys yleisöstä. Ehkä niistä suuri osa on taiteen rakastajia eli amatöörejä. Sitten voi ajatella niinkin, että ne oppivat siitä näkemästään tai lukemastaan jotakin.
Loistava teksti, J Saari. - Juuri niin.
VastaaPoistaVielä: minulla on kyllä psykiatrin antamat ns. hullun paperit. Mutta ne perustuvat LÄNSIMAISEEN psykiatriaan.
Tiedän, että minulla olisi taito kirjoittaa siten, että minusta tulisi supertähti Pohjois-Koreassa ja Pohjois-Korean johdolla olisi taas taito näyttää kansalleen, että olen heidän kansansa ulkopuolelta tuleva tämän hetken tärkein kirjailija.
Oonestly - olen tyhjän kauhussa. En tiedä mitä teen!
J----
Ensimmäinen Pohjois-Koreassa julkaistava runokokoelmani olisi nimeltään:
VastaaPoistaPJONGJANGIN KEVÄT
J----
VEIN RUUSUN PJONGJANGIN KEVÄÄSEEN
VastaaPoistaVein ruusun Pjongjangin kevääseen
se ruusu oli vain ruusujen työläinen
ja siksipä juuri niin ihmeellinen
Läpi kaikkien turvatarkastusten
säilyi ehjänä tämä ruusuni ihmeellinen
ja lopulta se näki Pjongjangin keväisen
Yksi vain ruusu ruusujen sitkeän meren
se kantaa itsessään värin vahvan veren
näin eli käsissäni ruusuni ihmeellinen
Työläistytöllä hohti poski punainen
ihmetellen minua: kuka on mies kummallinen
- Kas tässä sinulle, lapsi, ruusuni ihmeellinen!
J----
Ajoin tänään kolarin. - Päätin soittaa hätäkeskuksen kautta poliisipartion paikalle. Oikeustajuni sanoi niin. Tahdoin poliisien näkemyksen.
VastaaPoistaSanoin toiselle osapuolelle, ettei minulla ole häntä vastaan mitään eikä mihinkään vihanpitoon ryhdytä. Kun poliisi on käynyt niin mennään eteenpäin.
Piti odottaa kai yli puoli tuntia ennen kuin partio saapui paikalle. Yritin toimia tilanteessa parhaan kykyni mukaan rahoittelevasti. Ei syntynyt henkilövahinkoja ja materiaaliset vahingot olivat ehdottomasti lähinnä minun autossani.
Lopulta poliisipartio saapui. - Kun esitin näkemystäni tilanteen kulusta niin ehkä kaikkien aikojen tiedostetuimmin totesin mikä pelaa minun kohdallani - minulla on pahuuden karisma. Huomasin sen tilannetta johtavasta poliisista. - Nyt sitä osaa käsitellä! Minut vieras ihminen oli sitten ammattilainen tai ei tulkitsee esimerkiksi kolaripaikalla pahuuden näkökulmasta. - Sellaista on realismi. - Minä viritän olemuksellani aggression. Se tapahtuu alle sekunnin!
Miksi tätä kaikkea kirjoitan ja dokumentoin J Saaren blogiin. En tiedä.
J----