Minulla on tapana samoilla hautaismailla sikaria poltellen. Mielellään jo hämärän laskeutuessa, koska se mahdollistaa oman tai läheisteni ja ystävieni nimien kuvittelemisen vanhoihin hautakiviin ja sillä tavoin eläytymisen ihmisen poissaoloon. On hyvä kulkea "sen rauhan keskellä jossa työnsä tehneet lepäävät", kuten lapualainen kollegani Kari Sukuvaara hienolla ironialla mutta myös ehdottoman kauniilla vakavuudella harrastukseni kiteytti.
Näin tein eilenkin lauantaina paikkana Kokkolan Marian hautausmaan vanha pääty. Satoi lunta. Isoja hiutaleita. Unohduin katsomaan noin 150-vuotiasta kauniisti kulunutta kiveä liian pitkään ja sikarini sammui niin kuin se imaisemattomana tekee. Koska minulla ei ollut mukanani sytkää eikä tulitikkuja, olin sytyttänyt sikarin autoni tupakansytyttimellä. Idylli siis hajosi, koska oli käveltävä takaisin autolle enkä uskonut, että viitsisin enää tulla sieltä takaisin. Harmitti. Yritin paria voimakasta imaisua mutta turhaan. Hehku oli sammunut lopullisesti eikä mikään auttanut. Oli lähdettävä.
Tiedän. Tekin näette jo ratkaisun ongelmaani mutta ette uskalla liian sopimattomana päästää sitä mieleenne. Pysähdyin. Katsoin tarkasti joka suuntaan niin kauas kuin silmäni kantoivat ja kyykistyin ottamaan tulen hautakynttilästä. Äärettömän varovasti, ettei liekki sammuisi.
Kiitos hänelle, joka oli sen sytyttänyt.
Harrastuksesi on mukava. Varsinkin elossa oleville läheisillesi ja ystävillesi, joiden nimiä kuvittelet hautakiviin.
VastaaPoistaMinä katson, että hautakynttilä on saajan omaisuutta siis vainajan. - Jos kyseinen vainaja oli vannoutunut tupakoinnin vastustaja niin sitten hän ei tietenkään pystynyt hyväksymään tekoasi. En tiedä. En tunne kaikkia enkeleitä.
Vielä - en voi käsittää ihmisiä, jotka polttavat savukkeita. Sen sijaan sikari on meditaation apuväline. - Itse en ole aikoihin polttanut sikareja, mutta saatan taas polttaakin. Suomalainen ulkoilma ei kaikkina vuodenaikoina oikein suosi sikarimeditaatiota.
Lämmin syksy monine väreineen on mielestäni parasta sikarimeditaation aikaa.
Tässä tulee äkisti mieleeni rivouksien rivous, josta ei vähällä pääsisikään. - Jos joku tulisi ortodoksikirkkoon - joka on kynttiläkirkko - ja ottaisi tuohuksesta tulen sikariinsa ja sitten poistuisi kirkosta muina miehinä... huh, mistä tämä kauheus nyt tupsahtikin mieleeni!
J ----
Niihän se isä pojalle sanoi joka jatkoi matkaansa, Tietä, Varjele tulta.
VastaaPoistajope
Jep.
Poista